School Pencil
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Valituksia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Valituksia. Näytä kaikki tekstit

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Could you believe I'm holding the night with my hands

Loma.

Lauantaina grillaamassa kavereiden kanssa. Naurua, laulua, tanssimista. Vähän keskusteluakin. Diabetesasioita. Ketoasidoosi. Hypoglykemia. Yritän puhua suomea. Happomyrkytys? Sokerit yllättävän hyviä. Kahdelta kotiin ja onnellisena nukkumaan.

Sunnuntai. Perhetuttujen kaksostyttöjen ylppärit. Sivistynyttä seisoskelua mekossa. Saisinko alkoholittoman, kiitos. Joo, ens vuonna sitten, jännittää. Millon pääsykokeet? Hyvin kirjotitte. Yksivuotias sukulaistyttö suostuu syliin, pikkusisko kiehnää vieressä. Hyvää ruokaa. Kivat juhlat. Viisi ihmistä viiden hengen autossa.

Maanantai. Lapsenvahtina. Pyöräillään puistoon ja kävellään kirjastoon. Päivät puuhaillessa pikkutyttöjen kanssa, vanhojen puistoreittien kertailua. Leivotaanko pullaa? Tarviitko laastarin? Tehdään vesi-ilmapalloja jos lämpöä riittää. Päivät aurinkoisia, tän mä osaan.


En pysty keskittymään. Luen kolme sivua kirjasta ja laitan pois. Katson neljää sarjaa vuorotellen ja samalla selaan nettiä. Maanantai-iltana paniikkikohtaus ruotsin yo-kokeesta joka on aikaisintaan keväällä 2015 ja viimeistään ei ikinä. Itken puoli tuntia saunassa hysteerisesti. Äiti sanoo että mun aivot on jumissa paniikkiradalla ja pyytää perustelemaan, miksen halua kirjottaa. Sanon vahingossa "vituttaa" ja hiljenen pitkäksi aikaa. En mä ikinä kiroile kotona. Lätkää kattoessa saatan sanoo helvetti. Muuten en. Paniikki jatkuu ja fiksut neuvot ärsyttää, mutta tajuan samalla että mua ei hävetä itkeä äidin edessä. Se käskee rauhottumaan - mitä se luulee että mä yritän - ja saattaa vähätellä tai ymmärtää väärin, mutta tällä kertaa se sentään oli siinä.

Tiistai-iltana äiti sanoo, että lähtee syyskuussa Müncheniin. Ensin oon vaan kade, sitten kysyn päivämääriä. Se on siellä kun mä kirjotan saksan. Paniikkirata. Itku. Karkuun keittiöstä, omaan huoneeseen vellomaan hysteriassa. Dramaattisia ajatuksia. Sen kerran kun mä tarvitsen sitä, se on poissa. Kenelle mä itken edellisenä iltana kun aivot menee totaalijumiin enkä osaa mitään? Kaverit on samassa tilassa. Mun elämässä on kaksi ihmistä joille voin itkeä häpeämättä. Toinen on kirjotusten aikaan toisessa maassa, toinen toisessa kaupungissa ja valmistautumassa omaan kokeeseensa.

En pysty keskittymään. Koulustressit purkautuu paniikki-itkuna. Loma? En käsitä. Ärähtelin tytöillekin liian herkästi ja heti hävetti. Haluan olla ihan yksin ja silti on ikävä kavereita, somepäivitykset saa haluamaan mukaan joka paikkaan.

Ehkä huomenna kirjotan kivoista asioista. Renkoretkestä ja Marikan ajokortista. Lauantai-illasta. Nyt väsyttää. Valvoin yhtenä yönä ensin lukemassa ficcejä ja sitten kuuntelemassa ukkosta. Kahdelta yöllä kaatosateen ropistessa savupiippua pitkin takkaan ja salamoiden välähdellessä tuli voittajaolo, energiaa, onnellisuutta. Tumblrssakin tullu kivoja viestejä, se osasyynä. Se oli kiva yö. Aamullakaan ei väsyttänyt. Viime yönäkin valvoin. Luin ficcejä, jaksoin lukea pitkiäkin. Rauhoitti. Nyt väsyttää. En jaksa lukea, en jaksa katsoa, en jaksa pitää silmiä auki mutten myöskään jaksa vetää farkkuja pois ja pestä meikkejä. Avasin iTunesin ja heitin sekoitukselle. Keskityin. Vanhoja biisejä. Rauhoituin. Sitten tuli äiti ja sisko ja arjen realiteetit ja pese ikkuna huomenna ja paniikkikohtauksen alku itkuna. Sitten kirjotin tän. Ja nyt istun tai makaan tässä pää ikävästi sängyn laidalla. Niskaa särkee.

Suihkuun ja iltapalalle. Nukkumaan. Huomenna lauantai. Pitää pestä se ikkuna. Mutta jos muuten rauhottuisin. Ehkä tekisin sen lukusuunnitelman. Yritän pitää lomaa. Kaikki kaverit lukee tai kuntoilee. Ahdistaa. Munkin pitäis. Mutta en jaksa. Pitää kerätä energiaa. Pitää tarkastaa materiaalit ja todeta, ettei tähän kuole. Pitää mennä suihkuun ja syömään ja lukea yks hyvä ficci ja ruveta nukkumaan.

Pitää laittaa tähän kirjotukseen vielä pari kuvaa. Ei löydy sopivia.

Ja lainaus. Sunrise Avenue. Sekoitustoiminto on hyvä asia.

This is something I can't hide
Can't throw it away
This is something I can't fake
They know you're away
They know how to break me
They know you're far away

If this sadness takes its place
I'll free the space it needs
I'm hiding in the place
Where we share the days
Where we share the nights
Go through dark and light

Could you believe I'm waiting for someone
Could you believe I'm holding the night with my hands
Alone in the night on my own
I feel the pain inside me
Only you can heal me

This is something I can't take
I feel so lame
There is nothing in my mind
But you all the way
You rule every moment
You're the air around me

Love's a lonely road sometimes
I keep moving on
Towards the moment you'll be mine
A long way to go
To where we belong
We'll be there before long

Could you believe I'm waiting for someone
Could you believe I'm holding the night with my hands
Alone in the night on my own
I feel the pain inside me
Only you can heal me

By sharing this moonlight
And the tears in my midnight cry
I need to hear you breathe by
Me in the night, deep in the night


En odota ketään. Paitsi ehkä omaa mieltäni. Että se jaksaisi uskoa siihen, että kaikki menee hyvin. Että mä olen ihminen.

Dramaattista.

perjantai 23. elokuuta 2013

'Cause I don't think that they'd understand

WARNING: Alkuun vähän valitusta, heh

Miksei ihmiset käytä aivojansa? Miksei kukaan seuraa uutisia? Miksei maailman tapahtumat kiinnosta? Miks kaikilla on niitä vitun ennakkoluuloja?

Mulla on menossa yhteiskuntaoppin ykköskurssi, kansalainen ja yhteiskunta. Puhuttu pakolaisista, vähemmistöistä jne. Tuntuu, että ihmisten asenteet on napattu suoraan mediasta - tai persuilta, anteeks vaan. Pakolaisille ei pitäis antaa mitään, romanit varastelee ja tappaa, pakkoruotsi on perseestä (vaikka oon itekin tavallaan sillä kannalla että pakkoruotsi on huono juttu, selitän joskus tarkemmin) - homoista ei olla satuttu puhumaan. Ehkä onneksi.

AJATELKAA LUKEKAA OTTAKAA SELVÄÄ ÄLKÄÄ USKOKO KAIKKEA!!!! Lähdekritiikki maalaisjärki jne.

Plus yrittäkää empatiaa.

Ja niin. Siirtolainen = paremman elämän toivossa kotimaastaan lähtenyt, ei ole kotimaassaan varsinaisessa vaarassa. Etsii muualta esim. paremmin palkattua työtä.
Pakolainen = joutunut omassa maassaan vainon kohteeksi ja joutuu siksi lähtemään. Vainon syynä voi olla esim. uskonto tai poliittinen mielipide.
Pakolaiskiintiö = sovittu vuosittain vastaanotettavien kiintiöpakolaisten määrä. Suomessa 750. Muissa pohjoismaissa huomattavasti korkeampi, en muista tarkkoja lukuja. Yli 2000?
Kiintiöpakolainen = henkilö, joka pääsee maahan pakolaiskiintiön turvin, ei siis joudu erikseen saapumaan rajalle turvapaikkaa anomaan.
Turvapaikanhakija = rajalle saapunut henkilö, joka kertoo olevansa pakolainen ja hakevansa turvapaikkaa. Pääsee asumaan pakolaiskeskukseen taustatutkinnan ajaksi. Saa ilmaisen asunnonm ruuan ja 291 € käyttörahaa kuukaudessa. Tutkinnan tuloksena saa joko pakolaisstatuksen = saa jäädä maahan, oleskeluluvan = saa jäädä maahan tietyksi ajaksi, tutkina mahdollisesti jatkuu, tai käännytyksen = lähetetään takaisin kotimaahansa.
Romanialainen = Romanian kansalainen.
Romani = romanikansaan kuuluva henkilö. Romanit ovat Eurooppalainen kansa, jolla ei ole varsinaista isänmaata, vähän ikävällä sanalla sanottuna "kiertolaisia". Voivat olla minkä vain maan kansalaisia tai vailla kansalaisuutta. Puhuvat kotimaansa kieltä ja romanikieltä. Eivät ole kaikki kerjäläisiä eivätkä Romanian kansalaisia. http://romanit.fi/

Oon joskus niin äärettömän vihanen koko maailmalle, pessimistinen ja skeptinen. Sarkastinen. Ja sitten taas ilonen ja positiivissävytteisesti realistinen, jaksan uskoa ihmisiin ja kaikkeen hyvään. Mutta niitä vihaan-ihmiskuntaa-hetkiä tulee vähän väliä. Voi maailma, miksi ... vaikka mitä. Tuntuu, että kuulostan täällä hirveen tyhjäpäiseltä perusteiniltä, vaikka sellanen en nimenomaan haluis olla. Huoh. Olen hankala ihminen joo. xP Kuulostan ylidramaattiselta, mutta joskus tuntuu ihan oikeesti, että kukaan ei ymmärrä. Tai edes jaksa yrittää.

Pikarage, tietopaketti ja minipohdinta hoidettu, vaihdetaan sarjaan perus kuulumisia.

Kuvia!
Just remember who you are.




Piilopunkkari x)


Kaverikuva jee ♥
 
 
Koulu alkaa vähitellen päästä käyntiin, ruotsin kirjotelman palautuspäivä lähestyy, matikassa tuli jo jotain mikä vähän herätti kuunteluvaistoja, enkusta tehty kaks sanaria. Tää jakso tuntuu aika kivalta, vaikka aineet onkin vähän tylsiä. Kavereitakin oon ehtiny nähdä - tänään olin "uusien" = lukiossa saatujen kavereitten kanssa kattomassa Game of Thronesia. Kolme ekaa jaksoa ehittiin kattoo, mun makuun liikaa seksiä ja suolenpätkiä, mutta hyvin tehty. Ja koukuttaa. Joten taidampa katella vielä muutaman jakson. :D Mun sosiaalinen elämä on jotenkin virkistyny. Outoa. Mutta kivaa. :)
 
 
!!!!! TILASIN MEKON VANHOJEN TANSSEIHIN!!!! Pari tosin puuttuu vielä, muttaaaa... xD
 
Halusin laskeutuvan, joka kuitenkin liehuu pyöriessä - ja olkaimellisen. Siis kunnolliset olkaimet, ei naruja. Ja ei liian avointa selkää. Eli toi oli aika perfect. Yksi ongelma - halusin vaaleanvihreä, mutta tota perkeleen mekkoa ei saa vaaleenvihreenä. )))): itken vieläkin. Otin keltasena. Apua jännittää!
 
Katotaan jos huomenna päivittelisin jotain - uutisragepostaus hautuu mielessä, varokaa vaan. Argh oon joskus niin vihanen koko maailmalle, koska mikään ei oo loogista eikä kukaan käytä aivojaan. Mutta säästetään se toiseen kertaan, hejdå.
 
 
There was truth.
There was consequence against you -
A weak defense, then there's me;
I'm seventeen and looking for a fight.

All my life
I was never there;
Just a ghost
Running scared.
Here, our dreams aren't made - they're won.

Lost in the City of Angels;
Down in the comfort of strangers, I...
Found myself in the fire burned hills,
In the land of a billion lights.
 


tiistai 28. toukokuuta 2013

We live in troubled times

Koska mulla on ollu yli vuorokauden kestävä vihaan ihmiskuntaa -"hetki". = valituspostaus.

Phhuh. Mistä alottais? 

Vaikka tästä, kun sen just satuin twiittaamaan. Käänteinen aikajärjestys.

MTV3: WHO keskeyttää poliorokotukset Pakistanissa.

Rai-vos-tut-ta-vaa. Rokotuksissa, varsinkin kehitysmaissa, on oikeesti kyse ihmishengistä. Monista ihmishengistä. Ja varsinkin polio, joka saattaa myös rampauttaa, ois tärkeetä saada kuriin, koska edelleen varsinkin maaseudulla ne hyödyttömät vammaiset suljetaan koteihin pois näkyvistä - poissa silmistä, poissa mielestä? Ja kuten tossa jutussa sanotaan, ne rokotukset toimii, epidemiat kadonnu melkein kokonaan lukuunottamatta muutamaa maata - joista yksi on Pakistan. Ja sitten nää lopettaa. Raivon kohde nro 1: WHO.Ja toisaalta. Raivon kohde nro 2: (ja yleisemminkin): islamistit. Siis nimenomaan ääri-islamilaiset. Mulla ei ole mitään islaminuskoa vastaan, päinvastoin! Se on kiinnostava kulttuuri ja uskonto, josta oon myös lukenu paljon. (Juuri eilen sain loppuu kirjan nimeltä Islamin naisten salattu elämä, siitä tulee varmaan viikon sisään juttua Kirjakuvioita-blogiin.) Mutta. Nää ääriryhmät. (Vihan kohde nro 3: Kaikki ääriryhmät.) Vastustavat rokotuksia, koska niitä pidetään länsimaiden salajuonena. Ampuvat ihmisiä, jotka yrittää auttaa niitten omien maitten kansalaisia. VOI MAAILMA, MIKSI? Mä en ymmärrä ääriryhmittymiä. Mitä ne hyötyy siitä, että vuosittain nää parisataa yleensä lasta sairastuu polioon? Okei, vaan muutama prosentti sairastuneista saa pysyviä vahinkoja, mutta kun tää sama rokotuskielteisyys koskee muitakin sairauksia - ja tää on periaatekysymys. Mua ärsyttää niin mielettömästi tää epäreiluus: lapsia kuolee sairauksiin, kun yks länsimaalainen kuolee, koko operaatio lakkautetaan. Tietysti jokainen ihmishenki on arvokas, ja mä oon paljon vihasempi islamisteille kun WHO:lle, mutta. Kun. Yksinkertaistetaan. Jos pikkulapselle annetaan kaikki, mitä se haluaa, heti kun se itkee, mitä se oppii? Että kaikki tottelee, kun se itkee. Sama asia. Ammuskelut tehoaa, joten jatketaan. 

Ja next one.Facebook-sivusto "Mikael Granlundin ilmaveivi" julkaisi linkin: "Robbie Rogers ensimmäinen julkisesti homoseksuaali urheilija Pohjois-Amerikan ammattilaissarjoissa!" höystettynä tekstillä "Uskomattoman hieno asia koko urheilukulttuurille täysin yli kaikkien lajirajojen! Toivottavasti Rogersin esimerkin ansiosta tämän asian kanssa painiminen alkaisi pikkuhiljaa siirtyä sinne minne se kuuluu: Historiaan. CAMA, Respect ja mitä näitä nyt muita oli!"Itse tietysti piristyin: hyvä uutinen, jes, hienoa, ja vielä parempaa se, että sekä itse jutussa että tuossa linkin yhteydessä julkaistussa tekstissä oltiin sitä mieltä, ettei sen oikeastaan pitäisi olla uutinen.Mutta. Kommentit. Jeah. Yllättävän moni oli samaa mieltä, siitä plussaa. Sitten siellä oli pari niitä homot takas kaappiin toi on sairasta -juttuja. Muutama ilmoitti, ettei juttu koske sivun aihett (vaikka tekstissä erikseen manittiin "lajirajat ylittävä".) Joku sanoi heipat tälle "homojen tukiryhmälle". 
Ja kaikkein eniten mua ärsytti kommentti, jossa sanottiin, ettei kannata julkasta tontapasta kyseisellä sivustolla, koska seuraajat ovat kuitenkin perus suomalaisia jääkiekkofaneja, joilta ei löydy mitään muuta kuin negatiivisia mielipiteitä asiaan liittyen.Ensinnäkin: mikä perusoletus on se, että jääkiekkofanit ovat homohoobikkoja? *heilauttaa kättään* Moi. Ja juuri siksi asiasta pitäisi puhua, ettei se olisi niin outo, että myös ne umpimieliset suomalaiset jääkiekkofanit tottuisivat. Musta on kertakaikkisen epäreilua, että homous on jotenkin erityisen suuri synti nimenomaan homojen keskuudessa. Esim. tässä nyt pinnalla ollut Image-lehden juttu, jossa julkkiksia haastettiin suutelemaan toista, samaa sukupuolta edustavaa julkkista. Hieno idea, arvostan, ja hieno ele osallistuneilta - vaikka toisaalta vähän tyhmää, monta sivua teatteripusuja. Muttajoo, aiheeseen. Luin, että mukaan oli kysytty kaikenlaisia julkkiksia laulajista poliitikkoihin - myös urheilijoita. Jälkimmäisestä ryhmästä kukaan ei suostunut. Joku miesjääkiekkoilija perusteli, että ura ois ohi, jos pussais lehdessä miestä. TEATTERIPUSU. LAVASTETTU TILANNE. JA SILTI URA OHI. EN KESTÄ.


Number tre.Jälleen kerran nettijuttu: ”Videoilla toimii hymy” – Näin Soikusta tuli Suomen seuratuin videobloggaaja.En ole katsonut yhtäkään kyseisen tyypin videota, en ollut edes kuullut ennen tätä. Ihan kiva haastattelu, mukavalta vaikuttava tyttö, eikä mulla oo mitään vloggaustakaan vastaan, vaikken ite siihen ikinä pystyis. Mutta sitten siellä lopussa. "Hämäläinen on päättänyt, että hän ei halua puhua ikävistä asioista eikä ottaa voimakkaasti kantaa mihinkään. Kun hän kertoi suosivansa luomuruokaa, ”siitäkin nousi hirveä haloo”."Haloo jostain luomuruuasta. Herranjesta, suomalaiset. Ja jutussa todetaan muutenkin moneen kertaan, ette persoonalliset ja vähän "napakammat", kriittiset vloggaajat saa ollenkaan niin paljon suosiota. Pitäis varmaan huolestua, että mua aletaan vihata, kun valitan tänne yhteiskunnallisista asioista. Miksei asioista saa puhua? Miksei mitään saa kritisoida? Miks kaikki väärin oleva pitää kuitata olankohautuksella ja ohittaa? MIKSEI KUKAAN HALUA VAIKUTTAA ASIOIHIN? Oonko mä maailman ainoa teini-ikäinen, joka suunnilleen itkeen vaalien aikaan kun vielä ei sää äänestää? Eikö kukaan halua auttaa muita  ihmisiä, jos siitä saattaa seurata huomiota tai vaikeuksia itselle? Eikö ketään kiinnosta asiat, jotka on väärin - tai siis se, miten niitä vois muuttaa? Ja tähdennän muuten edelleen, ettei mulla ole itään tota tyyppiä vastaan, toi vaan herätti ajattelemaan tätä aihetta.

---

Alkaa vähitellen tuntua, että jos haluu olla onnellinen, pitäs vaan lakata seuraamasta maailman tapahtumia, sulkea telkkari, radio ja varsinkin somet. Mutta mä en pysty, mä haluan tietää ja vaikuttaa - ja turhaudun ihan liian usein, koska en pysty. Mä haluan tehdä jotakin merkittävää.

Mutta nyt lopetan tän raivonpuuskan, oon pahoillani jos joku loukkaantuu, tarkotus ei oo hyökätä ketään vastaan henkilökohtasesti, halusin vaan vähän purkaa tätä. Kiitos lukijoille, ehkä seuraavalla kerralla jotain vähän rennompaa.


Ja niin joo, rupesin nimeemään näitä napsimalla biiseistä sanoja, pointit jos joku tunnistaa.


Loppuun vielä vähän positiivisia fiiliksiä.



Toivotaan näin.