School Pencil
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Musiikki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Musiikki. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Rise like a Phoenix

Tunnustan. Olen viisufani henkeen ja vereen.

Ja tän vuodet viisut oli parhaat moneen vuoteen! Katottiin kavereiden kanssa kivalla porukalla, biisit oli hyviä, jokaisen eurooppalaisen tumblrin muuttuminen viisublogiks oli kaunista katottavaa, ja pisteetkin meni aika lailla mun mielen mukasesti. (virkkeen viimeisin lause on innostustasoltaan hieman aliarvioitu.)

Listafani iskee, top10.

1. Norja: Carl Espen - Silent Storm
Yksinkertaisesti kaunis kappale. Kun katoin semifinaalia, olin tän aikana hääräämässä jotain, mutta piti laskea kaikki tavarat kädestä ja pysähtyä kuuntelemaan. Hiljensi ja rauhoitti - ja samaistuin sanoihin. Esitys sopi yksinkertaisuudessaan tosi hyvin, laulaja näytti kaikessa viikinkivakavuudessaan melkein hellyyttävältä ja eläytyi kappaleen tunnelmaan. Videonkin tyyli on hieno ja kappaleeseen sopiva. Tätä tuun kuuntelemaan vielä pitkään.



2. Alankomaat: The Common Linnets - Calm After the Storm
Hurmasi yksinkertaisuudellaan. Ihana countrytyyli, kauniit sanat, rakastuin lavaesitykseen - biisin tyyliin sopi täydellisesti vain rauhallinen paikallaan seisominen toisiinsa katsoen. Laulajien keskinäinen kemia välittyi loistavasti - ja toi nainen on jotenkin ihan äärettömän kaunis. Videokin on hieno ja tyyliin sopiva. En oikeastaan osaa sanoa tykkäänkö tästä vai Norjasta enemmän, molemmat oli vaan ihania. Tääkin varmaan jää pyörimään illan soittolistoille pitkäksi aikaa.



3. Itävalta: Conchita Wurst - Rise Like a Phoenix
Ah, Conchita! Vasta kolmantena listalla, mutta jos ois kyse "Kenen halusin voittavan" -listasta, Conchita ois ykkösenä. En oo ehkä ikinä ollu onnellisempi viisuvoittajan puolesta. Conchita on ihana. Rakastuin ihan täydellisesti. Ja miten helvetissä kukaan voi olla noin kaunis?! Pääsenkö meikkiopastukseen? Oon niin ylpeä että tää voitti. Kappale on vaikuttava, sanat upeat ja vahvat, ja lavaesitys aivan loistava. Ne valot oli huiput - keltaoranssia siipien muodossa laulajan takana. Kaikkein parasta oli kuitenkin Conchitasta huokuva itsevarmuus ja onnellisuus, näki, että se viihtyi lavalla ja oli täydellisesti oma itsensä. CONCHITA ON PARAS!!!!
(Haluan muuten huomauttaa (koska tumblrssa kiertää liikaa vääriä oletuksia) että Conchita ei ole transsukupuolinen. Conchitan takana on Tom Neuwirth, itävaltalainen 25-vuotias mies, joka myös käyttää miehen pronomineja jne. Tom loi Conchitan kannanottona teini-ikäisenä kohtaamaansa syrjintään. Conchita on siis Tomin drag queen -hahmo, ja Conchita-asussa pitäisi käyttää naisen pronomineja. Parta Conchitalla on siksi, että se haastaisi myös homo/transyhteisön sisäisiä ennakkoluuloja ja lokerointia. Lue lisää täältä. P.S. Kuolen nauruun koska Wurst on saksaks makkara.)


Kolmen kärki oli mulla selvä, sitten meneekin vaikeemmaks. Seuraavat vois olla melkein jaetulla neljännellä sijalla, mutta yritän nyt vähän järjestää.

4. Malta: Fireflight - Coming Home
Videota katsellessa tuli itku. Kappaleen sanoma on ihana, oon ilonen, että joku teki tästä aiheesta, kun nyt tosiaan tulee 100 vuotta ensimmäisestä maailmansodasta. Rytmi on kiva, sopivan rauhallinen mutta kuitenkin menevä, lavaesitys sympaattinen, samoin kuin koko bändi. Kuunnellessa tulee hyvä mieli, sanat huomioon ottaen myös vähän haikea. Tykkäsin.



5. Montenegro: Sergej Ćetković - Moj Svijet
En oikeen edes tiedä miks tykkään tästä niin paljon. Oman kielen käytöstä tykkään kyllä aina, siinä ehkä yks syy. Ja voi tän video on niin sulonen, tuli jotenkin ihanan haikea olo kun sitä katto. Yks parhaista videoista tänä vuonna. Hieno tarina ja uskomattomia maisemia. Tää laulaja on jotenkin niin kiltin ja lempeän näkönen, ja osaa oikeesti laulaa! Lavashow oli myös hieno, se luistelija oli kaunis ja sopi hyvin biisin tyyliin.



5. Israel: Mei Finegold - Same Heart
Tästä tulee mun uus vihabiisi ah mikä asenne! Vähän rock-tyyliä kaikkien balladien seassa. En oo kyllä varma oisko päässy näin korkeelle jos osa ei ois hepreaks. Ne kurkkuäänteet! Heprea kuulostaa ihan mahtavalta. Ja ihan uskomattoman upea ääni. Kuten sanottu, tästä löytyy ihanasti asennetta ja raivoa. Live-esitys tuntu sopivan enemmän laulajan tyyliin kun video, näytti luonnillisemmalta pitkässä mekossa kun tossa... Yllätyin kyllä aika paljon, kun ei päässy finaaliin. Paras asia on kyllä toi heprea. Ah.


6. Italia: Emma Marrone - La Mia Città
En tiedä, nää matalat naisäänet vetoaa muhun? Tästäkin löytyy mukavaa asennetta. Livenä oli kyllä aika huono, petyin. Videolla kuulostaa huomattavasti paremmalta. Italian kieli on ihana, ja tykkäsin tän kertsin sävelestä tosi paljon. Jos innostun lenkkeilemään niin pääsee ehottomasti listalle kiukkutsemppaamaan...


7. Suomi: Softengine - Something better
Kyllä, meidän suomipojat pääsee mun listalla näinkin korkealla! Ensin tää biisi ei meinannu jäädä mun mieleen sitten millään, kuuntelin kerran 4 kertaa putkeen että osaisin edes vähän hyräillä, mutta vasta viisuviikolla aloin osata. Silti tykkään. Tämmönen perusrock on aina mun juttu, ja tänä vuonna erottu hienosti joukosta kaikkien balladien keskeltä. Lavashow oli tyyliin sopiva ja valot ihan huiput, sanoissa on hieno sanoma ja muutenkaan en löydä biisistä mitään vikaa. Oon tosi ylpee että pärjättiin niin hyvin - vaikka ihan ansaitusti se kyllä tehtiin!


8. Ruotsi: Sanna Nielsen - Undo
Tää nyt on vaan nätti biisi. Sannalla on upea ääni ja se osaa oikeasti laulaa. Kaunis, yksinkertainen, ei ehkä hirveän huomiota herättävä, mutta hieno kappale. En löydä kauhesti sanottavaa tästä, mutta tykkäsin. Kärsi ehkä vähän siitä, että tänä vuonna oli niin paljon balladeja.


9. Espanja: Ruth Lorenzo - Dancing in the Rain
Kaunis kappale, espanjan kieli on aina hyvä valinta, kertsin melodia on kiva - olisivat vaan laulaneet senkin omalla kielellään... Ruthin ääni on kaunis ja sopii hyvin kappaleen tyyliin. Lavashow oli hieno, ja varsinkin laulajan sadestailaus oli hyvä idea.


10. En ihan tosissaa osaa päättää, sanonko Sveitsi: Sebalter - Hunter of the Stars vai Unkari: András Kállay-Saunders - Running.
Sveitsin on perus mukava, hyväntuulinen viisu, hyvä tunnelma, ja voi herranjumala noi laulajan flirtti-ilmeet. :D Sveitsi on ollu mun suosikki kahtena viime vuonna (ja niinä ei päässyt finaaliin...), joten tavallaan vähän petyin, kun tänä vuonna oli vaan ihan kiva. Video on ihan pimeä, mutta lavalla oli kiva tunnelma.
Unkarin biisin sanoista järkytyin ensin niin paljon, etten osannut edes ajatella biisiä. Euroviisut ja puhutaan lapsesta, joka pakenee väkivaltaista isää? Mitä. Viisuihin ei sovi, mutta biisi on hyvä ja sanoitus kiinnittää huomiota asiaan, josta pitäisi puhua paljon enemmän. Oon silti vieläkin tosi hämmentyny siitä, että tällä lähdettiin Euroviisuihin. Ei siis sillä, ettei viisuissa sais puhua vakavista aiheista, mutta se vaan ei oo tapana ja tää on jo niin vakava ja kipeä aihe.

 

Mutta tosiaan. Oon niin ilonen että Itävalta voitti. Loistavaa, Eurooppa! Ja Hollanti tuli tokaks, Norjakin pärjäili hyvin ja meidän Softengine veti parhaan sijotuksen sitten Lordin ja sai kaikki tumblrn tytöt rakastumaan jäseniinsä. Hienot viisut oli, Tanska oli hyvä isäntämaa, tykkäsin juontajista ja Euroviisuennätyksistä. Australia-numero oli ihan paras. :D Ens vuonna sitten Wienissä, saas nähdä miten siellä käy! Ois kyllä aika upeeta päästä paikan päälle...

Viisutunnelmien ohessa kuuluu ihan hyvää, kesäloma lähestyy kovaa vauhtia ja lätkän MM:t alko eilen! ♥

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Story of your life

En oo koskaan tainnu puhua siitä, miten paljon rakastan Aku Ankka -sarjakuvia. Varsinkin Don Rosaa - varsinkin Don Rosan Roopea. Niille tarinoille on aina erityinen paikka mun sydämessä.

Kun olin pienempi, isi luki mulle Rosan tarinoita ääneen. Iltasadut oli oikeestaan jo lopetettu, osasin ite lukea varmaan nopeemmin kun isi, mutta yhteen aikaan se luki niitä mulle joka ilta. Nauroin kun se murisi @#&!-kohdissa ja yritti ääntää Hortensian Glxbltiä. Äänen lukeminen jäi, mutta rakkaus tarinoihin pysyi. Sain kovakantisia kokoelmia, tajusin lukea "Näin tehtiin" -osiot ja rakastuin jokaisen ruudun ja lauseen myötä enemmän. Rosa suhtautuu tohon maailmaan niin intohimoisesti, niin rakastaen, niin aidosti. Se on yhtä paljon fani kuin fanitettava, sen tarinoista oppii niin Carl Barks -faktoja, historiaa kuin hauskoja pikkutietoja  kaikista maailman aiheista.

Kaikki Rosan sarjakuvat, erityisesti tietenkin ne pitkät seikkailusarjat, on mahtavia. Mutta parhaita kaikista on Roope Ankan Elämä ja Teot -kirjaan tehdyt tarinat. Rosa kirjoitti Barksin tarinoihinsa sirottelemien faktojen pohjalta kokonaisen elämäkerran. Roope Ankka sellaisena kuin Rosa sen kirjoittaa on yksi mun ikuisista sankareista.

Aku Ankat on asia, jonka kaikki tuntee, joita kaikki suomalaiset on lukenu jossain kohtaa elämäänsä ainakin vähän. Niitä pidettään harmittomina, hauskoina. Roope on se vanha visukinttu, saituruudessaan komiikan puolelle menevä.

Don Rosalle - ja mulle - se on paljon enemmän. Se on persoona, jolla on tarina, luonne, muistoja, vaikeita kokemuksia, pitkä ja monipuolinen elämä. Se on kovan kuoren alla hyväsydäminen, arvostaa rahassa ennen kaikkea sitä, mitä on tehnyt sen ansaitakseen, miten jokainen kolikko rahasäiliössä tuo mieleen hetken menneisyydestä. Se on tehnyt työtä ansaitakseen omaisuutensa, rehellistä työtä kunnioittaen ja arvostaen muita, vain kerran luiskahtanut laveammalle polulle. Se on henkilö, jota voi arvostaa, jota ei voi olla arvostamatta.

Tällä taustotuksella jokainen voi varmaan arvata mun reaktion, kun sain tietää, että Nightwishin Tuomas Holopainen on tekemässä levyä, joka toimii soundtrackina Roope Ankan Elämä ja Teot -kirjalle. En edes muista millon sen kuulin, joskus syksyllä varmaan. Oon odottanu siitä lähtien varpaillani, laskenut päiviä, jännittänyt, että osaako se kirjoittaa oikeanlaisia tarinoita yhden mulle rakkaimman hahmon elämästä. Tykkäänkö siitä musiikista, toimiiko se. Don Rosa itse oli projektissa tavallaan mukana, piirsi kansikuvan ja oli mitä ilmeisimmin tyytyväinen projektiin.

Tänään aamulla ennen koulua syöksyin kauppaan. Ei näy levyä, ulkona on kylmää ja kosteaa, nukuin huonosti, oon hiestä märkä ja myöhästyn. Ryntäsin sitten kouluun, ja heti päästyä takasin kauppaan. Onnistuin löytämään myyjän, joka lähti pyynnöstä penkomaan varastoa ja palasi hetken päästä mukanaan se levy. Kotiin. Kotiinkotiinkotiin. Kuuntelemaan!

Levy soittimeen ja ensimmäisiä säveliä odottamaan.

Kappaleista suurin osa on lähes, muutama jopa täysin, instrumentaalisia. En yleensä tajua musiikkia, jossa ei lauleta, tarvitsen ne sanat että käsittäisin tarinan. Tuota levyä kuunnellessa, Elämä ja Teot osat 1 ja 2 sylissä, ei tarvinnut kummastella. Musiikki virtasi ja nosti heti mieleen tarinoita, jopa tiettyjä ruutuja, joita selailin samalla. Tietysti sanalliset kappaleet vaikuttivat eniten, mutta pelkkä musiikki riitti nostattamaan tunteet pintaan. Olin kyyneleet silmissä heti ensimmäisestä kappaleesta asti, viidennessä ne vuotivat yli. En osaa kuvailla kaikkia tunteita, joita levy herätti. Se on aivan uskomaton, käsittämättömän kaunis, kertakaikkiaan täydellinen. Äärettömän vahva, voimakas. Kuvaava. Kuuntelin koko levyn tauotta läpi, ja laitoin soimaan saman tien uudestaan. Soittimet on valittu täydellisesti, rytmi, melodiat, kaikki on - täydellistä. Osassa kappaleista laulaa Johanna Kurkela, jota kuuntelen muutenkin - lisäsyy ehdottomaan rakastumiseen.

Levy aloittaa puheosuudella aivan ensimmäisen luvun ensimmäisistä ruuduista. Ensimmäinen kappale on nimeltää Glasgow 1877 - Roopen synnyinpaikka ja tarinan ajoitus, alkaen Roopen 10. syntymäpäivästä, täydellisesti mukana. Rosa on aina kovin tarkka vuosiluvuista ja ajallisesta yhdenmukaisuudesta, joten on loistavaa, että Holopainen otti vuosiluvun mukaan. Kappaleessa kaksi, Into the West, on vain muutama lause, muutoin se on instrumentaalinen, kuten kappaleet kolme, Duel and Cloudscapes, ja neljä, Dreamtime. Kun kirjaa selaili kappaleita kuunnellessa, nähty ja kuultu muuttuivat täydelliseksi, mielessä eteneväksi elokuvantapaiseksi yhdistelmäksi. En ole ikinä ennen tuntenut instrumentaalista musiikkia niin vahvasti. Neljänteen kappaleeseen on otettu mukaan Didgeridoo viittaukseksi tapahtumapaikkaan, tietysti Australiaan.

Roopen tarinassa suosikkilukujani ovat aina olleet Klondiken ajat, erityisesti luku 8C, Yukonin sydämet. Ehkä ne osuvat siihen pieneen sisälläni asuvaan romantikkoon - Roopen ja Kultun tarina on sanoinkuvaamattoman kaunis ja silti kylmä ja katkeransuloinen. Yukonin sydänten viimeinen sivu... Ah. Ja White Agony Creekin vangin viimeinen ruutu - voi Roope, voi nuoruus, voi rakkaus.

Myös Tuomas Holopainen ilmeisesti piti Kultu Kimallusta yhtenä tärkeimmistä palasista Roopen tarinassa, sillä rakkaustarina on mukana, ikään kuin kantavana taustavoimana. Ja sanoohan Rosa itsekin Yukonin sydämistä kertoessaan, että kyseessä on yksi niistä tarinoista, joihin hän on aidosti tyytyväinen. Levyn kappaleessa viisi, Cold Heart of the Klodike, kuvaillaan Roopen ja Kultun suhdetta aivan täydellisesti, juuri kuten itse olen aina ajatellut sen olevan. Klondiken kylmä sydän voi kuvata Roopea, Kultua tai paikan todellista kylmyyttä, ja juuri se tekee nimivalinnasta vielä hienomman. Ihanaa on myös sanan Heart käyttö viittauksena Yukonin sydämiin.

Ei tästä pääse lainaamatta kappaletta suoraan.

Charm of a dancehall girl
A true star of the north
Those precous thirty days

A letter in the snow
Love lost yet always there
A burning need of life

O me! O life! Home in the wild
Nothing but two cold Klondike hearts

Olen lukenut tuon kappaleen läpi ties kuinka monta kertaa, mutta tunnekuohu estää edelleen löytämästä sanoja.

Seuraava kappale, The last sled, on yhdessä ensimmäisenä singlenäkin julkaistun Lifetime of Adventuren kanssa yksi täydellisimpiä kuvauksia Roopesta henkilönä. Sen alkuun on liitetty puheosuus, joka värisyttää jokaisella luku- ja kuuntelukerralla. Tuo kappale on suoraan liitettävissä bonuslukuun 1, Lumikenttien kimallus - joka jatkaa Roopen ja Kultun tarinaa kymmenien vuosien jälkeen. Tuo kappale kertoo siitä Roopesta jota minä rakastan.

It isn't the gold that I'm wanting so much as finding the gold!
---
It's the forests where silence has lease!
It's the beauty that fills me with wonder!
It's the stillnes that fills me with peace!
---

Things we lost
Things we couldn't share
Another rainbow's end
Another memory
Fortuna favet fortibus
---

Farewell, White Agony Creek
Farewell, the spring that thaws
One day I will return to you

Seuraavan,  jälleen instrumentaalisen kappaleen nimi on Goodbye, papa.

Senkin lopusta löytyy ihanaa toivoa ja uskallusta. Lähtö kotimaasta siskojen kanssa, muutto Amerikkaan.


Kappaleesta kahdeksan, To be rich, löytyy ahdistaviakin sävyjä. Säkeitä on vain neljä ja, huudot ja vaikerointi lisäävät tunnelmaa. Itse sijoitan tuon kappaleen lukuun 11, Maailman rikkain ankka, jossa Roope on jo asettunut Ankkalinnaan mutta kulkee edelleen ympäri maailmaa kahmimassa rikkauksia, on lähes unohtanut sen, että tärkeintä oli etsiminen, ei löytäminen. Perhe ja arvot jäävät taka-alalle Roope erehtyy toimimaan ensimmäistä kertaa elämässään epärehellisesti, kadottaa itsensä kylmään käteiseen. Perheensä hylkäämänä hän syrjäytyy, lopettaa liiketoimintansa ja lukkiutuu kartanoonsa. Rahasäiliö lepää kukkulallaan pimeänä ja suljettuna, huhujen ympäröimänä.

Näistä tunnelmista alkaa osan 1 viimeinen luku, Ankkapalatsin erakko. Ainoat elossaolevat sukulaiset, Aku sekä Tupu, Hupu ja Lupu saapuvat katsomaan vanhaan setäänsä - tai itseasiassa enoaan. Lämpö, muistot ja seikkailunhalu palaavat, ja kirja loppuu koko sivun suuruiseen ruutuun - Roope rahojensa keskellä, ympärillään lukuisia ajatuskuplia muistoina elämästään.

Yhdeksäs kappale, A Lifetime of Adventure, kuvaa Roopea kenties vielä The last slediä täydellisemmin, sillä mukana on elämää vielä pidemmältä ajalta. Kappale oli täydellinen valinta ensimmäiseksi singleksi - tarttuva melodia, Johanna Kurkelan kaunis ääni, täydelliset sanat. Kylmiä väreitä yhä edelleen. Toivoa, uskallusta, seikkailuja.

Story of your life
Time of solitude and strife
Freedom of an open road
Hope, and many miles to go
Promises to keep
Countless goldfields to reap
To be rich is to seek
To relive a memory

All the strangers on your path
Crossroads, the letters from home
The cooling embers of a Yuletide hearth
All the sounds of wilderness
The truth in which you roamed
Now your lost Rosebud has brought you back home

Levyn viimeinen kappale on Go slowly now, sands of time. Se lopettaa tarinan yhtä täydellisesti kuin Elämä ja Teot osan 2 lopetusluku, Unelmoiden läpi elämän. Roope on jo vanha, paljon on takana, mutta elämää löytyy vielä edestäkin, seikkailuja riittää.

The wonder of life has led me home
Like a poet of Scotland once scribed:
Home is the sailor
Home from the sea
And the Hunter home from the hill

Go slowly now, sands of time
Still have a memory to make
Dancing to Auld Lang Syne
Thinking of the heather of home

maanantai 23. joulukuuta 2013

I am one with the wind and sky

Kävin perjantaina kattomassa Frozenin, uusimman Disney-leffan. Rakastuin. Se oli ihan uskomattoman hyvä - itkin jo ekan viiden minuutin aikana ja monta, monta kertaa myöhemminkin. Ihan huippuleffa, taattua Disney-tasoa.

Juonta en selosta, käykää katsomassa - ihan oikeesti kannattaa.

Nyt kotona oon kuunnellu sen leffan biisejä - englanniks, koska suomiversioita ei vielä löydy mistään (ja tykkään molemmista about saman verran). Leffan aikana en osannu ajatella, että tykkäänkö enemmän Annasta vai Elsasta, enkä oikeen osaa vieläkään, mutta Elsan biisejä kuunnellessa on tullu sellanen olo, että vaikka ne on nytkin musta ihan uskomattomia, mun ysiluokkalainen minä suunnilleen räjähtäis jos kuulis ne. Melkein pelottavaa, kun tajuaa, että on oikeesti kasvanu niistä pahimmista teiniajoista - ja edelleen muistaa ihan selvästi, että just tolta musta tuntu sillon ysin keväällä kun kaikki oli pelkkää pimeetä.

For the first time in forever (Reprise) (leikkelin Annan osat pois.)

I know
You mean well, but leave me be
Yes, I'm alone, but I'm alone and free
Just stay away and you'll be safe from me
---
Oh I'm such a fool, I can't be free!
No escape from the storm inside of me!

I can’t control the curse!
Anna, please, you’ll only make it worse!
There’s so much fear!
You’re not safe here!
No!
I CAN’T!

Spoiler-varoitus!!!!


Let It Go

The snow glows white on the mountain tonight
Not a footprint to be seen
A kingdom of isolation
And it looks like I'm the queen

The wind is howling like this swirling storm inside
Couldn't keep it in, heaven knows I've tried

Don't let them in, don't let them see
Be the good girl you always have to be
Conceal, don't feel, don't let them know
Well, now they know

Let it go, let it go
Can't hold it back anymore
Let it go, let it go
Turn away and slam the door
I don't care what they're going to say Let the storm rage on
The cold never bothered me anyway

It's funny how some distance makes everything seem small And the fears that once controlled me can't get to me at all
It's time to see what I can do
To test the limits and break through
No right, no wrong, no rules for me
I'm free

Let it go, let it go
I am one with the wind and sky
Let it go, let it go
You'll never see me cry Here I stand and here I'll stay
Let the storm rage on

My power flurries through the air into the ground
My soul is spiraling in frozen fractals all around
And one thought crystallizes like an icy blast
I'm never going back, the past is in the past
Let it go, let it go
And I'll rise like the break of dawn
Let it go, let it go
That perfect girl is gone
Here I stand in the light of day
Let the storm rage on
The cold never bothered me anyway



Ja loppuun vielä tietysti...
Hyvää joulua kaikille! :)

perjantai 23. elokuuta 2013

'Cause I don't think that they'd understand

WARNING: Alkuun vähän valitusta, heh

Miksei ihmiset käytä aivojansa? Miksei kukaan seuraa uutisia? Miksei maailman tapahtumat kiinnosta? Miks kaikilla on niitä vitun ennakkoluuloja?

Mulla on menossa yhteiskuntaoppin ykköskurssi, kansalainen ja yhteiskunta. Puhuttu pakolaisista, vähemmistöistä jne. Tuntuu, että ihmisten asenteet on napattu suoraan mediasta - tai persuilta, anteeks vaan. Pakolaisille ei pitäis antaa mitään, romanit varastelee ja tappaa, pakkoruotsi on perseestä (vaikka oon itekin tavallaan sillä kannalla että pakkoruotsi on huono juttu, selitän joskus tarkemmin) - homoista ei olla satuttu puhumaan. Ehkä onneksi.

AJATELKAA LUKEKAA OTTAKAA SELVÄÄ ÄLKÄÄ USKOKO KAIKKEA!!!! Lähdekritiikki maalaisjärki jne.

Plus yrittäkää empatiaa.

Ja niin. Siirtolainen = paremman elämän toivossa kotimaastaan lähtenyt, ei ole kotimaassaan varsinaisessa vaarassa. Etsii muualta esim. paremmin palkattua työtä.
Pakolainen = joutunut omassa maassaan vainon kohteeksi ja joutuu siksi lähtemään. Vainon syynä voi olla esim. uskonto tai poliittinen mielipide.
Pakolaiskiintiö = sovittu vuosittain vastaanotettavien kiintiöpakolaisten määrä. Suomessa 750. Muissa pohjoismaissa huomattavasti korkeampi, en muista tarkkoja lukuja. Yli 2000?
Kiintiöpakolainen = henkilö, joka pääsee maahan pakolaiskiintiön turvin, ei siis joudu erikseen saapumaan rajalle turvapaikkaa anomaan.
Turvapaikanhakija = rajalle saapunut henkilö, joka kertoo olevansa pakolainen ja hakevansa turvapaikkaa. Pääsee asumaan pakolaiskeskukseen taustatutkinnan ajaksi. Saa ilmaisen asunnonm ruuan ja 291 € käyttörahaa kuukaudessa. Tutkinnan tuloksena saa joko pakolaisstatuksen = saa jäädä maahan, oleskeluluvan = saa jäädä maahan tietyksi ajaksi, tutkina mahdollisesti jatkuu, tai käännytyksen = lähetetään takaisin kotimaahansa.
Romanialainen = Romanian kansalainen.
Romani = romanikansaan kuuluva henkilö. Romanit ovat Eurooppalainen kansa, jolla ei ole varsinaista isänmaata, vähän ikävällä sanalla sanottuna "kiertolaisia". Voivat olla minkä vain maan kansalaisia tai vailla kansalaisuutta. Puhuvat kotimaansa kieltä ja romanikieltä. Eivät ole kaikki kerjäläisiä eivätkä Romanian kansalaisia. http://romanit.fi/

Oon joskus niin äärettömän vihanen koko maailmalle, pessimistinen ja skeptinen. Sarkastinen. Ja sitten taas ilonen ja positiivissävytteisesti realistinen, jaksan uskoa ihmisiin ja kaikkeen hyvään. Mutta niitä vihaan-ihmiskuntaa-hetkiä tulee vähän väliä. Voi maailma, miksi ... vaikka mitä. Tuntuu, että kuulostan täällä hirveen tyhjäpäiseltä perusteiniltä, vaikka sellanen en nimenomaan haluis olla. Huoh. Olen hankala ihminen joo. xP Kuulostan ylidramaattiselta, mutta joskus tuntuu ihan oikeesti, että kukaan ei ymmärrä. Tai edes jaksa yrittää.

Pikarage, tietopaketti ja minipohdinta hoidettu, vaihdetaan sarjaan perus kuulumisia.

Kuvia!
Just remember who you are.




Piilopunkkari x)


Kaverikuva jee ♥
 
 
Koulu alkaa vähitellen päästä käyntiin, ruotsin kirjotelman palautuspäivä lähestyy, matikassa tuli jo jotain mikä vähän herätti kuunteluvaistoja, enkusta tehty kaks sanaria. Tää jakso tuntuu aika kivalta, vaikka aineet onkin vähän tylsiä. Kavereitakin oon ehtiny nähdä - tänään olin "uusien" = lukiossa saatujen kavereitten kanssa kattomassa Game of Thronesia. Kolme ekaa jaksoa ehittiin kattoo, mun makuun liikaa seksiä ja suolenpätkiä, mutta hyvin tehty. Ja koukuttaa. Joten taidampa katella vielä muutaman jakson. :D Mun sosiaalinen elämä on jotenkin virkistyny. Outoa. Mutta kivaa. :)
 
 
!!!!! TILASIN MEKON VANHOJEN TANSSEIHIN!!!! Pari tosin puuttuu vielä, muttaaaa... xD
 
Halusin laskeutuvan, joka kuitenkin liehuu pyöriessä - ja olkaimellisen. Siis kunnolliset olkaimet, ei naruja. Ja ei liian avointa selkää. Eli toi oli aika perfect. Yksi ongelma - halusin vaaleanvihreä, mutta tota perkeleen mekkoa ei saa vaaleenvihreenä. )))): itken vieläkin. Otin keltasena. Apua jännittää!
 
Katotaan jos huomenna päivittelisin jotain - uutisragepostaus hautuu mielessä, varokaa vaan. Argh oon joskus niin vihanen koko maailmalle, koska mikään ei oo loogista eikä kukaan käytä aivojaan. Mutta säästetään se toiseen kertaan, hejdå.
 
 
There was truth.
There was consequence against you -
A weak defense, then there's me;
I'm seventeen and looking for a fight.

All my life
I was never there;
Just a ghost
Running scared.
Here, our dreams aren't made - they're won.

Lost in the City of Angels;
Down in the comfort of strangers, I...
Found myself in the fire burned hills,
In the land of a billion lights.
 


maanantai 27. toukokuuta 2013

Biisejä 3/3

Tehdään tääkin nyt loppuun - koska psyka ei jaksa innostaa.

Day 21: A song that you listen to when you’re happy
Hmm vaikeaa. Vaikkapa MIKA - Celebrate, koska oon rakastunu tän tyypin musiikkiin nyt lähiakoina.



Day 22: A song that you listen to when you’re sad

Greg Laswell - This Woman-s Work
Kuunnelkaa sanoja tarkasti, niin selkenee. Tää helpottaa. :)



Day 23: A song that you want to play at your wedding

Okei, en oo yhtään varma, mutta tää tuli ekana mieleen. 
Heartland - I loved her first (jälleen kerran ne sanat, nimi ei ehkä sano kauheesti.)



Day 24: A song that you want to play at your funeral

Voi apua, tää on vaikee. :o En yhtään tiedä, muttaaaaaa... Green Day - Wake me up when september ends



Day 25: A song that makes you laugh

Hmmmm. En mä naura biiseille. Mutta tälle ainakin hymyilen leveästi. En siis siks, että se ois hauska, vaan koska se vaan tulvii positiivista energiaa. :)
Imagine Dragons - It's time



Day 26: A song that you can play on an instrument

Does not exist.

Day 27: A song that you wish you could play

Ja tähän taas keksis vaikka miljoona. Esimerkiksi Linkin Park - Numb 



Day 28: A song that makes you feel guilty

Hmmmmm. Ei nyt kyllä tuu mitään mieleen :o

Day 29: A song from your childhood

Koska isi soitti tätä aina mökkimatkoilla autossa. ♥ Celine Dion - Right in front of you



Day 30: Your favourite song at this time last year

Hmmmmm hmm hmm hmm. Enmuista voi apua. Tai siis, Green Dayn Boulevard of Broken Dreams on ollu useemman vuoden, mutta jos mietin eniten popitettua tohon aikaan... Vaikka tää. NÄÄ SANAT. Ja video.
Nickelback - Lullaby.

lauantai 25. toukokuuta 2013

Hey, little kid, did you wake up late one day?

Pitkästä aikaa taas - ainakin viimeset viis kirjotusta on tainnu alkaa samalla tavalla. Joo, vähän pitäny kiirettä. :P

Mulla oli edellisessä jaksossa 8 koodia, mikä tarkottaa siis sitä, että istuin koulussa ma-to 8-16 ja pe 8-14.30. Ja kaikki pelkkiä lukuaineita, huoh. Se oli aika rankkaa. Siis tosi rankkaa. Vaikka aineet olikin suurin osa ihan mukavia. Tässä jaksossa oli 7 koodia, siis kolme oppituntia viikossa vähemmän. Iso helpotus, mutta silti rankkaa - koulujutut on stressannu lähiaikoina aika pahasti. Ihan hyvin se jakso 4 kuitenkin meni, kaheksasta aineesta kaks pettymystä ja loput oikeestaan positiivisia yllätyksiä. Saksan koe tuntu menneen hyvin, mutta tuli vaan 6½. No, todistuksessa kuitenkin seiska. Kaikkein eniten pänni fyssan kolmoskurssi - panostin siihen ihan hulluna, olin joka tunti taululla ja viittasin ja tein kaikki läksyt ja luin kokeeseenkin, mut sit olin tehny ihan tyhmiä mokia ja tuli kasi. ): (Ihan hurjan huono joo, mutku. Luulin, että se meni oikeesti tosi hyvin.) Matikankokeesta tuli 6+, positiivinen yllätys, olin ihan ulkona koko kurssin - ja mitämitä, se oli todistuksessa 7! O___O Enkä ollu ees aktiivinen. Outoa. Matikan tukikurssilla sain ykköskurssin korotettua seiskaks, kolmonen pysy kutosena ja kakkonen seiskana. Ruotsista tuli 7, olin tyytyväinen, ja se kuvaa hyvin mun oikeeta tasoo. Ussasta 9, en ees lukenu ja tunnit meni netissä tai nauraessa muitten jutuille. xD Äikästä tuli 10, jee! Essee 10-, koe 9½, olen huipputyytyväinen. ♥ JA AAAAA SAIN HISSASTA KYMPIN!!! Kokeessa täydet pisteet, siis oikeesti. Täydet. Oh God. o___o Aaaah oon niin ylpee itestäni. Se koe oli tosi kiva, innostuin ihan kunnolla varsinkin vikasta esseeaiheesta - miten Ranskan vallankumous vaikutti 1800-luvun eurooppalaiseen aatemaailmaan? Siitä oli kiva kirjottaa, ja opettaja _kehui mun vastausta koko luokan edessä_, tietysti mainitsematta nimeä. Siitä tuli tosi kiva fiilis, ees jonkun arvosta ton jakson ylirankkuus ja väsyneet itkut vähän joka kohdassa.

Miten niin vaihteleva koulumenestys



Joo, sitten muihin aiheisiin. Lätkän MM-kisat tuli ja meni, ketuttaa ihan äärettömästi, LEIJONAT OIS ANSAINNU MITALIN IHAN OIKEESTI NE OLI PARHAITA LOISTAVIA SUPEREITA. Konna, Raanta ja Aaltonen nyt suosikkeina tietysti, mutta se joukkuehenki ja taistelut ja kaikki! Helvetin jenkit ja helvetin ruotsalaiset. Sveitsi ois ansainnu kultaa, ne pelas huippuhyvin. Ärr. ne, jotka seuraa mua twitterissä, sai varmaan yliannostuksen lätkästä kun selostin kaikki pelit sinne. :D Äitikin nauro että Mertaranta häviää puhenopeudessa sillon kun mä alan selittää jääkiekosta. Muttajoo. Twitteriin selitin niin paljon, että jätetään tässä vähemmälle.




Hei, apua, enkä mä oikeesti oo selittäny tänne mitään Les Misérablesista?! Herranjesta. Kävin kattomassa jo helmikuussa ja lumouduin täysin - ostin kirjankin saman tien ja vedin yli 900 sivua 1800-luvulla kirjotettua tekstiä reilussa viikossa. Ah, se on täydellinen. Kertakaikkisen upea. Se tarina, juoni, hahmot, merkitys - ah. Täydellistä. Itkin leffateattarissa ehkä enemmän kun ikinä ennen mitään elokuvaa kattoessa, ja lukiessa - okei, kirjoja lukiessa oon itkeny niin paljon ettei voi sanoo että enemmän kun missään muussa, mutta kuitenkin. Tajuatte. 


Latasin muutaman kuvan. Heh.

MUA ALKAA ITKETTÄÄ KUN VAAN NÄÄNKIN TON

Taustakuva ♥
En selitä siitä nyt tänne sen enempää, koska perustin toisenkin blogin, Kirjakuvioita, johon tulee ainoastaan kirja-arvosteluita - tästäkin taideteoksessa siis pian tulossa jumaloiva sepustus, kunhan nyt saan nää kokeet pois alta. Ja ei, siellä ei ole vielä mitään. 


Meine Liebe

Sitten vaikka vähän kuulumisia. Viime viikonloppu oli kiireinen, mutta tosi mukava. Perjantaina tuli pari kaveria kyläilemään, hilluttiin katolla yhentoista maissa varmaan tunti ja juteltiin, öää, kolmeen? Sammuttiin kaikki jo sillon, koska - niin, perjantai, aamulla oli ollu tavallinen aikanen herätys kouluun. Oli kyllä tosi kivaa. ♥ Mulla on ihania kavereita. :))))  








Lauantaina sitten tuijottelin ensin Suomi-Ruotsi pelin ja itkin, sitten lähdin toiselle kaverille Viisuja kattelemaan. Tuloksista tosin jäi kaikille vähän paha maku suuhun - ei sillä, olihan se tanskan biisi ihan nätti, mutta ei nyt niin hyvä. Mun top7 (koska en jaksa miettiä enempää), jos otetaan kaikki mukaan, siis myös semifinaaleihin jääneet, ois ollu

1. Sveitsi: Takasa - You and Me
Hienot sanat, ihanan aurinkoinen video, kiva, tarttuva melodia, vetäjillä täydellinen fiilis - miks ihmeessä tää ei päässy ees finaaliin?! Ja hei muuten, tän nimi on tyhmä, kyseessä EI ole mikään rakkauslaulu.
 

2. Belgia: Roberto Bellarosa - Love Kills
Ei yhtään mun tyyliä, enkä ensin tykännykään niin kauheesti, mutta kun kuuntelin enemmän, rakastuin ihan totaalisesti. Jää sopivasti päähän, ei kuitenkaan niin perinteinen, söpö laulaja (xD) jajaja. Niin. Tykkään, enkä ees tiedä miks. Finaalissa toi tyyppi oli ihan ylisöpö kun se oli niin hermostunu ja kaikkee. Vaan 18.vuotias.


3. Espanja: El Sueño De Morfeo - Contigo Hasta el Final
Kaunis ääni, kaunis video, kaunis melodia, kaunis laulaja, kaikki on kaunista ja nättiä ja hymyilen aina kun kuueln tän. Ois ansainnu niin paljon paremman sijotuksen. Yksnkertaisesti ihana.


4. Islanti: Eyþór Ingi Gunnlaugsson - Ég á Líf
Koskettava, kaunis, herkkä, rauhallinen, ihana. Äärettömän hieno video, kauniit sanat, melkein itkubiisi.


5. Malta: Gianluca Bezzina - Tomorrow
Tuitui. Ihana, aurinkoinen ja rento video, mukava tunnelma, söpöt sanat, kiva tarina, suloinen laulaja - jatkanko vielä?



6. Unkari: ByeAlex -Kedvesem
Eihän tätä tartte edes selittää! Niin äärettömän ylisuloinen ettei mitään rajaa! Mukava, keinuva melodia, laulajalla jotenkin ihanan kevyesti käheä ääni, ihana video, ja se live-esitys - semmonen ujo hipsteripoika pipo päässä, ilonen taustalaujatyttö ja übercool kitaristi. x) Linkkaan video, mutta suosittelen kattomaan finaalin esityksen.



7. Albania - Adrian Lulgjuraj & Bledar Sejko - Identitet
Ainoo edes vähän rokimpi viisu tänä vuonna! Tää kieli kuulostaa kivalta ja en tiiä, tää erottu niin ihanasti joukosta että tykästyin.



Sunnuntaina sitten tulin puolikuolleena väsymyksestä kotiin, luin filosofian alueen läpi, katoin pelin ja itkin ja panikoin filosofiaa ja sammuin. Hohhoijaa. Maanantaina sitten oli ihan normaali koulupäivä, vikalla tunnilla se koe, iik, en tiedä yhtään miten meni, tiistaina ihan tavallista, keskiviikkona koeviikko alko virallisesti saksalla. En osaa siitäkään sanoo miten meni, mutta ei ainakaan jääny tyhjiä kohtia - toivottavasti pärjäsin semihyvin. Haluisin kasin, koska sitten mun saksan keskiarvo ois ees sen 7,5. Keskiviikkoilta kulu fysiikan-helvetin-raporttia tehdessä - itkin sille viis tuntia ja isi jäi tekemään vielä kun mä luovutin, ja sai lopulta laskettua sen jutun oikein. Toivotaan että saan hyvät pisteet, se meneen nimittäin suoraan kokeeseen...
Torstaina ois ollu ussan koe, muttakun kurssi oli semmonen kiva pelikurssi, ei ollukaan koetta vaan pidettiin henkilöesittelyt arvotuista kirkkohistoriaan liittyvistä henkilöistä. Mun ryhmällä oli Pyhä Birgitta, ihan kiinnostava, siis. Se tunti olikin sitten ainoo kiva juttu torstaissa, muuten meni koko päivä päin persettä, enkä jaksa puhua siitä just nyt. (Mm. nukuin pahasti pommiin ja olin vähällä kuolla nälkään, näin ulkoisina asioina.) Perjantaina oli fyssan koe, meni paremmin kun luulin, mutta silti varmaan aika kehnosti. Ärsyttää yks tehtävä, jonka tajusin ihan oikein, mutta tein jonkun tyhmän virheen ja jätin pois arvioitavista, otin tilalle jonkun toisen josta saan varmaan nollan. Ärr, kyselin muilta ja olin oikeesti käyttäny siinä pois jättämässäni tehtävässä ihan oikeita kaavoja ja kaikkee, siitä ois voinu tulla pisteitä. Huoh. Muttajoo, se on vaan yks koe, pääsen sentään aika varmasti läpi - pelkäsin ihan tosissani, että oon niin ulkona kaikesta, etten oikeesti osaa vastata mihinkään. Sitten vielä äikän valmistava ja ah viikonloppu.

Yli puolet jo ohi!


Sellaista tässä, anteeksi ylipitkä postaus. Yritän kirjotella kesällä vähän enemmän. Mukavaa viimestä kouluviikkoa!


Tää vielä lopetukseks - Tumblr:ssa tää lähetettiin mun blogia kuvaavana biisinä. :) Tosi hienot sanat.

perjantai 11. tammikuuta 2013

Ettei sulata tie näitä kenkiä

Vastatkaapas kyselyyn tuolla sivussa! :---)

Hallo taas nyt vähän vähemmän pitkästä aikaa! :) Perjantai-iltainen tylsyys iski ja päätin kirjoitella.

Nää vuoden ekat viikot on olleet kohtalaisen, köh, surkeita. Väsymys, stressi, erinäisten asioiden jännittäminen ja yleinen ahdistus puskee päälle. Tänään on kyllä ollu tosi kiva päivä; mantsantunti peruttu ja kun en jäänyt koululle syömään, pääsin jo 12.15. Iltapäivä kului lueskellessa (mitenniin tappelen aina äitin kanssa Kodin kuvalehden lukuvuoroista?) ja dataillessa. Ja tietysti syödessä. xD Rakastan sitä, kun saa jäädä jumittamaan pöydän ääreen moneksi tunniksi eikä ole kiire mihinkään. Rauhoittumishetkeni tosin katkesi kun siskot ja äiti tuli kotiin - pura kauppakassit oletko siivonnut onko nälkä hophophop nyt sinne ja tänne ja tuonne. Onneksi hermot riitti kilttinä tyttönä olemiseen ja äitin töistätulostressaushetki lopahti sitten lyhyeen.

Pitkästä aikaa pääsin myös lastenvahdiksi, jee! :D Mentiin piilosta (6-v siskoni antoi "äänimerkkejä" (=vihelteli ja visersi niin kovaa kuin jaksoi) heti kun etsijä huusi olevansa valmis, ja sitten valitteli että "sä löysit mut heti vaikka mulla oli niin hyvä piilo!" Aww. :'D Ja kun piileskelyyn kyllästyttiin, siirryttiin taiteilemaan. Vesivärit on kivoja, jos saa maalailla mitä huvittaa - yleensä inhoan kaikkea kuvataiteeseen liittyvää, mutta nyt oli kivaa, kun sain kehuja yhdestä puusta ja purosta ja sillasta. Oikeasti, jos ne kuvat laittoi vierekkäin niin tekijöiden olisi voinut olettaa olevan 6-, 7- ja 8-vuotiaita sen sijaan että se viimeinen on 16. Heh. xD (Ei se minua haittaa, mutta koulukuvis on ahdistavaa kun en vaan osaa.

Muttajoo. Tää päivä oli mukava vastakohta eiliselle - koulussa oli kyllä ihan kivaa ja liikan uintikin sujui paremmpin kuin odotin, mutta sitten kotona iski totaalinen ahdistuspuuska ja vollotin koko illan. Hissan esseen sain onneksi raavittua kokoon joskus iltamyöhällä, mutta läksyt jäi. Onneksi se ei lukiossa ole niin vakavaa - paitsi oman opiskelun kannalta tietysti. Ah rakastan lukiota ja samaan aikaan vihaan sitä koska TYÖMÄÄRÄ JA STRESSI. Mutta silti, siellä on niin kivaa! Tykkään koulusta, mutta vihaan läksyjä. Nyyh.

En osaa rentoutua enää yhtään, joululomakin meni koulujuttuja stressatessa. Miten ne kaikki tutkielmat sun muut pitkät kotijutut sattu kaikki just tähän jaksoon? Ja miksi, MIKSI Suomen talvi on niin pimeä ja aivoni luulevat että pimeällä kuuluu olla ahdistunut ja surullinen. Nyyhkistä. (Ja miksi ihmissuhteet on niin vaikeita?)

Okei, nyt meni liikaa valitukseksi, anteeksi. :'D Yleisesti ottaen menee ihan hyvin, tähän aikaan vuodesta vaan iskee noita masennuspuuskia vähän useammin. Onneksi menevät nopeasti ohi! :))

Ja nyt piristykseksi kesäkuvia. :) (koska tämä postaus on tosi tylsä ilman mitään kuvia ja mitään ajankohtaista multa ei löydy.)


Koska veneily on kivaa. :)




Vettä, vettä vettä! RAKASTAN JÄRVIÄ ♥



Rakastuin muuten tuohon Vain elämää -sarjan ykköslevyyn. En katsonut, koska unohtui, mutta isi sai sen levyn lahjaksi ja pihisti. Ihania kappaleita hienoina versioina. Olen aina tykännyt Kaija Koon Tinakenkätytön sanoista, mutta en kauheasti melodiasta/laulajan äänestä, joten nyt popitan sitten Cheekin versiota. Kai mut on luotu lentämään, ettei sulata tie näitä kenkiä... Ja Erinin ääni nyt vaan on niin kaunis, että kaikki kelpaa. Vasten auringon siltaa, Vapaa - ja Nahkatakkinen tyttö! Kaikki kolme ihan täydellisiä ja viimenen jotain ihan uskomatonta! Tykkään Dingosta (tai siis, en fanita, mutta kuuntelen ihan mielelläni jos se jossain soi) ja Nahkatakkisen tytön sanat on aaa niin kauniit ja aa aa aa. Erinin versio on ihana. Myös Jonne Aaroniin rakastuin - varsinkin se Syytön on ihan perfekto. En kestä liikaa hyvää musiikkia joka paikassa. :D



Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin lopettelen - pannari kutsuu! :---D

maanantai 5. marraskuuta 2012

Päivittelyä pitkästä aikaa


Hellurei taas pitkästä aikaa! Koko lokakuu hujahti ohi ihan huomaamatta. Anteeksi pitkä päivitystauko!

Kauheasti kiireitä koska koulu. :D Ihan hyvällä tavalla sinänsä, mutta kyllä se vapaa-aikakin joskus kelpais. Viimeksi päivittelin jotain edellisestä koeviikosta... Nooh, ihan hyvin se kai meni. Ainakin melkein. :D
Saksa: koe 8+, arvosana 8.
Enkku: koe 8½, arvosana 8.
Matikka: koe 6-, arvosana 6. (hups! Muttahei, olen ylpeä kun edes pääsin läpi. xD Pitkässä siis olen...)
Bilsa: koe 9½, arvosana 10. (tästä tuli sokki, SIIS MITÄ IHMETTÄ MULLAKO BILSA KYMPPI)
Kemia: koe 8, arvosana 8. (tämä harmitti, koska kurssi oli helppo, mutta koe meni pieleen. ): )
Terkka: koe 8-, arvosana 8.

Keskiarvo siis tasan 8, olen ihan tyytyväinen. :) 

Mitäs muuta... Syysloma hujahti parissa sekunnissa, ravasin kavereilla, joten en valita. xD Naurattaa vaan, kun koko alkusyksyn puhuin, että teen sen ja tuon ja tämän sitten lomalla kun on aikaa... Hups. Syyslomalla oli myös The Rasmuksen keikka ihan rakkaassa kotikaupungissani! :D Oli kyllä ihan mahtava, oltiin seisomakatsomon tokassa rivissä eli näkyvyys aika hyvä. : D

Tiedän että laatu on paras mutkun kamera jäi = puhelin...

Hihii Lauri ♥
Tää uus biisi on tosi hieno. Nätit sanat. ♥ Ja oli siistiä kuulla se livenä. x3


Chase your star
Hide your scar
From the marching cavalry

Take your place
and save your race
Break the chains of misery
Mysteria

Nine months back
The sky grew black
With the clouds of agony


A windless dawn
A girl was born
To mark the end of tragedy
And turn the course of destiny

Mysteria
Just remember who you are
Mysteria
You're the girl behind the scar
Mysteria
Just remember who you are...

Halloweenkin meni viime viikolla. Viikko sitten olinkin sen merkissä miitissä, pitkästä aikaa... Oli kivaa. :) Vähän rauhallisempaa kuin edellisissä, mutta se on ehkä ihan positiivista. 
Tämän näköisenä lähdin. Jonkin sortin fem!Suomi pitäisi olla - silmienvärifail. ):
Kavereita oli siis kiva nähdä sielläkin, itse Halloweenista en hirveästi välitä. Onhan se ihan hauska, että syksylläkin on joku juhla, ja pukuilu on kivaa... Mutta alkoi jo vähän mennä yli hilseen kun monta päivää putkeen oli netti täynnä Happy Halloweeneja sun muuta. Erityisesti pänni, kun sitä juhlittiin vielä lauantaina - kukaan koskaan kuullut Pyhäinpäivästä? Halloween on lokakuun viimeinen päivä. Se oli KESKIVIIKKO. Älkää jaksako venyttää sitä amerikkalaista hapatusta meidän oman pyhäinpäivän päälle! ): 
Kuulostan konservatiiviselta. Muttakun. xD Amerikkalainen hapatus on niin hyvä nimitys Halloweenille. |D E minulla ole mitään sitä vastaan - silloin kun se on. Mutta juhlat on silloin kuin ne on, ei koko sitä viikkoa. Taidan olla vähän liian suomalainen ja perinnefani. 

Itse vietin lauantain läksyleiri nro kakkosella Heidin kanssa. Ihan tehokkaita oltiin. xD Ja liitutaululle on liian kiva piirtää... Keksittiin jopa ihan uusi perspektiivi nimeltään mikäpä muu kuin Liisastriktiivi. xD Ja ennustettiin YO-todistukset, pelkkää ällää ja yksi Haudatur joka on >L. Jees.

Läksyt on rankkoja, tuli väsy...

KATSOKAA KAIKKI TÄMÄ JA LUKEE SANAT SE ON IHANA. (Läksyjentekotauolla juteltiin mukavia ja Heidi näytti tän. ♥ Se on niin nätti.)





Illalla suunnattiin perheen kanssa hautausmaalle. Siellä oli, kuten aina pyhäinpäivänä, ihan älyttömän kaunista.

♥ 
Sunnuntai kului, noh lagaillessa. Kirjoitin saksan aineen ja kuuntelin musaa, jostain syystä vain joitakin randomeja pop-biisejä. xD Rakastuin Katy Perryn Fireworkiin. ihanan positiivinen ja energinen. Tosi hienosti tehty video ja ihanat sanat. (Toistan itseäni joka biisin kohdalla...)


Näihin tunnelmiin on hyvä lopetella. Yritän ehtiä päivittelemään useammin - ja tekemään sen toivepostauksenkin jossain välissä...