Lauantaina grillaamassa kavereiden kanssa. Naurua, laulua, tanssimista. Vähän keskusteluakin. Diabetesasioita. Ketoasidoosi. Hypoglykemia. Yritän puhua suomea. Happomyrkytys? Sokerit yllättävän hyviä. Kahdelta kotiin ja onnellisena nukkumaan.
Sunnuntai. Perhetuttujen kaksostyttöjen ylppärit. Sivistynyttä seisoskelua mekossa. Saisinko alkoholittoman, kiitos. Joo, ens vuonna sitten, jännittää. Millon pääsykokeet? Hyvin kirjotitte. Yksivuotias sukulaistyttö suostuu syliin, pikkusisko kiehnää vieressä. Hyvää ruokaa. Kivat juhlat. Viisi ihmistä viiden hengen autossa.
Maanantai. Lapsenvahtina. Pyöräillään puistoon ja kävellään kirjastoon. Päivät puuhaillessa pikkutyttöjen kanssa, vanhojen puistoreittien kertailua. Leivotaanko pullaa? Tarviitko laastarin? Tehdään vesi-ilmapalloja jos lämpöä riittää. Päivät aurinkoisia, tän mä osaan.
En pysty keskittymään. Luen kolme sivua kirjasta ja laitan pois. Katson neljää sarjaa vuorotellen ja samalla selaan nettiä. Maanantai-iltana paniikkikohtaus ruotsin yo-kokeesta joka on aikaisintaan keväällä 2015 ja viimeistään ei ikinä. Itken puoli tuntia saunassa hysteerisesti. Äiti sanoo että mun aivot on jumissa paniikkiradalla ja pyytää perustelemaan, miksen halua kirjottaa. Sanon vahingossa "vituttaa" ja hiljenen pitkäksi aikaa. En mä ikinä kiroile kotona. Lätkää kattoessa saatan sanoo helvetti. Muuten en. Paniikki jatkuu ja fiksut neuvot ärsyttää, mutta tajuan samalla että mua ei hävetä itkeä äidin edessä. Se käskee rauhottumaan - mitä se luulee että mä yritän - ja saattaa vähätellä tai ymmärtää väärin, mutta tällä kertaa se sentään oli siinä.
Tiistai-iltana äiti sanoo, että lähtee syyskuussa Müncheniin. Ensin oon vaan kade, sitten kysyn päivämääriä. Se on siellä kun mä kirjotan saksan. Paniikkirata. Itku. Karkuun keittiöstä, omaan huoneeseen vellomaan hysteriassa. Dramaattisia ajatuksia. Sen kerran kun mä tarvitsen sitä, se on poissa. Kenelle mä itken edellisenä iltana kun aivot menee totaalijumiin enkä osaa mitään? Kaverit on samassa tilassa. Mun elämässä on kaksi ihmistä joille voin itkeä häpeämättä. Toinen on kirjotusten aikaan toisessa maassa, toinen toisessa kaupungissa ja valmistautumassa omaan kokeeseensa.
En pysty keskittymään. Koulustressit purkautuu paniikki-itkuna. Loma? En käsitä. Ärähtelin tytöillekin liian herkästi ja heti hävetti. Haluan olla ihan yksin ja silti on ikävä kavereita, somepäivitykset saa haluamaan mukaan joka paikkaan.
Ehkä huomenna kirjotan kivoista asioista. Renkoretkestä ja Marikan ajokortista. Lauantai-illasta. Nyt väsyttää. Valvoin yhtenä yönä ensin lukemassa ficcejä ja sitten kuuntelemassa ukkosta. Kahdelta yöllä kaatosateen ropistessa savupiippua pitkin takkaan ja salamoiden välähdellessä tuli voittajaolo, energiaa, onnellisuutta. Tumblrssakin tullu kivoja viestejä, se osasyynä. Se oli kiva yö. Aamullakaan ei väsyttänyt. Viime yönäkin valvoin. Luin ficcejä, jaksoin lukea pitkiäkin. Rauhoitti. Nyt väsyttää. En jaksa lukea, en jaksa katsoa, en jaksa pitää silmiä auki mutten myöskään jaksa vetää farkkuja pois ja pestä meikkejä. Avasin iTunesin ja heitin sekoitukselle. Keskityin. Vanhoja biisejä. Rauhoituin. Sitten tuli äiti ja sisko ja arjen realiteetit ja pese ikkuna huomenna ja paniikkikohtauksen alku itkuna. Sitten kirjotin tän. Ja nyt istun tai makaan tässä pää ikävästi sängyn laidalla. Niskaa särkee.
Suihkuun ja iltapalalle. Nukkumaan. Huomenna lauantai. Pitää pestä se ikkuna. Mutta jos muuten rauhottuisin. Ehkä tekisin sen lukusuunnitelman. Yritän pitää lomaa. Kaikki kaverit lukee tai kuntoilee. Ahdistaa. Munkin pitäis. Mutta en jaksa. Pitää kerätä energiaa. Pitää tarkastaa materiaalit ja todeta, ettei tähän kuole. Pitää mennä suihkuun ja syömään ja lukea yks hyvä ficci ja ruveta nukkumaan.
Pitää laittaa tähän kirjotukseen vielä pari kuvaa. Ei löydy sopivia.
Ja lainaus. Sunrise Avenue. Sekoitustoiminto on hyvä asia.
This is something I can't hide
Can't throw it away
This is something I can't fake
They know you're away
They know how to break me
They know you're far away
If this sadness takes its place
I'll free the space it needs
I'm hiding in the place
Where we share the days
Where we share the nights
Go through dark and light
Could you believe I'm waiting for someone
Could you believe I'm holding the night with my hands
Alone in the night on my own
I feel the pain inside me
Only you can heal me
This is something I can't take
I feel so lame
There is nothing in my mind
But you all the way
You rule every moment
You're the air around me
Love's a lonely road sometimes
I keep moving on
Towards the moment you'll be mine
A long way to go
To where we belong
We'll be there before long
Could you believe I'm waiting for someone
Could you believe I'm holding the night with my hands
Alone in the night on my own
I feel the pain inside me
Only you can heal me
By sharing this moonlight
And the tears in my midnight cry
I need to hear you breathe by
Me in the night, deep in the night
En odota ketään. Paitsi ehkä omaa mieltäni. Että se jaksaisi uskoa siihen, että kaikki menee hyvin. Että mä olen ihminen.
Dramaattista.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti