Edellinen posti meni niin melankolisen pohtivaksi, että kerrotaan nyt jotain kivaa. Jos se elämä löytyis koulun ja tv-sarjojen välistä vaikka puolivahingossa.
Viimenen kouluviikko lähti käyntiin kolmella kokeella, torstaina sitten hyvin ansaittu vapaapäivä. Keskiviikko-iltana suunnattiin porukalla kohti henkistä Ibizaa (Renkoa) Kanervataksin kyydissä. Alun perin suunnitelma oli pitää "Renkobileet", mutta päädyttiinkin viettämään rauhallista iltaa jutustelun, meikkikokeilujen ja valokuvailun merkeissä. Oli tosi onnellinen ja rauhallinen olo, täydellinen lopetus viimeselle koeviikolle.
Mukana siis itse Kanerva (vas.), Inka (oik.), Ella J (toinen oik.), Ida (keskellä) ja Heidi (kuvaaja!). Alkuillasta kuunneltiin musiikkia, Ida ja Inka piti kymmenen minuutin Musebileet ja minä ja Ella vastaavasti Green Day -bileet. Leikittiin vähän myös kokkeja ja tehtiin jätskiä! ♥
Ida Potterhullujen piirittämänä
Turistit Rengossa
Jos joku pyytää määritelmää mun ja Heidin ystävyyssuhteesta, se on tää kuva.
Hirviö hyökkää
Such a pretty friend
Jee iloinen minä
In which I pretend to be an elf princess/soldier
Part II (Inxuli laitto hiukset ja Ida meikit!)
Höpöt Musehullut
Daaaancing in the (melkein) rain
Kaiken kaikkiaan oli siis aivan ihana ilta/yö/aamu, juteltiin mukavia (Potterhullut iskee!) ja pidettiin rennosti ja rauhallisesti hauskaa. Viihdyn yleensä hyvin yksinäni ja tarviin yksinäisyysaikaa akkujen lataamiseen, mutta aina välillä kaverit on parasta mitä maa päällään kantaa. Ei jää aivot jumittamaan sille samalle radalle. Mulla on tällä hetkellä aivan ihana kaveriporukka ja oon tosi onnellinen että on ihmisiä, joitten kanssa viihtyy stressaamatta. Muutenkin aivot vähän selkiytyny nyt viikonloppuna, rauhallisempi olo. Kyllä se elämä vielä lähtee käyntiin.
Loma on kulunu kavereiden kanssa, valokuvaillessa ja telkkaria katellessa. Aika täydellistä. Sää on ollut ihan uskomaton, lähes 20 astetta lämmintä ja aurinkoista. Ah. Ihanan rentoutunut ja onnellinen fiilis pitkästä aikaa. Nyt keväällä on ollut taas ihan järjetön stressi päällä, mutta josko nyt alkais helpottaa... YO-vihot tosin huolehtii siitä, ettei huolehtiminen ihan kokonaan lopu.
Mutta annetaan kuvien puhua puolestaan.
Päätin kuvailusta innostuneena ja yhden kaverin huoneen seinästä inspiroituna järjestellä yhden mun huoneen seinän uudestaan. Siinä on ollut leffalippuja, diplomeja, postikortteja, konserttilippuja ym, mutta nyt siivoilin vanhimmat/merkityksettömimmät pois ja laitoin tilalle valokuvia. Ihan kiva tuli, ja tilaa riittää vielä - pitää yrittää kuvailla epämääräisten taidelähikuvien lisäksi myös ihmisiä...
Ja koska tuli sellainen olo että teenpäs tällaisen:
LOMAN TOP.
1. Katolla oleilu
2. Valokuvaaminen
3. 10 things I hate about you
4. Syvälliset keskustelut mit Norris
5. Aino-suklaajätski
6. Landon Austinin Armor-biisi
7. Hölmöt jutut neljältä aamuyöllä ("Mä meen naimisiin Zac Efronin kanssa!")
8. How I met your mother + Frendit
9. Hirvikakku
10. Cover- ja HSM -biisit (WHAT ABOUT US?)
Torstai-perjantai-yön syvällisiä keskusteluja lukuunottamatta aika hömppäloma. Teki vaihteeksi erittäin hyvää. :)
...and it might not be here where I feel safe We all learn to make mistakes and run from them with no direction
Aika häviää ei mihinkään eikä ikinä riitä. Koeviikko, tv-sarjat, perhe, netti, kaverit, kevät.
Mun elämä? Tiedän, mitä haluan lukion jälkeen. Ainakin suunnilleen. Tiedän, mutta silti tuntuu etten tiedä mihin oon menossa. Vaeltelen ja haluan tehdä kaiken samaan aikaan ja silti vain maata lattialla ja rauhoittua.
Rauhoittua. Se on ollu vaikeeta. Mua pelottaa ja ahdistaa, mutta ei paljoa, ei liikaa, mutta kuitenkin sen verran, että tuntuu siltä kun jossain mun vatsassa ois solmu joka puristaa ja iskee mieleen pientä paniikkia koko ajan. Ei niin paljoa, että itkisin tai huutaisin tai kirjottaisin sen ulos. Se vaan on ja kiristää ja välillä hengästyttää.
Tuntuu vuorotellen ulkopuoliselta ja liian tarvitulta. Keittiöpsykologi. Life coach. Rakastan sitä ja samaan aikaan ahdistun lisää. Haluan tietää, jos mun kavereilla on vaikeeta, mutta en uskalla ite kertoa jos mulla on. Eikä mulla edes ole. Pelottaa vaan se miten aika katoaa enkä tee mitään.
Mua pelottaa mun diabetes. Mua pelottaa se ihan helvetisti. Pelottaa niin paljon etten osaa sanoa. Puhuin siitä psykologilla muutama viikko sitten enkä vieläkään osaa ajatella. Tuntuu, että oon täynnä paksua mustaa mönjää jonka tajusin vasta nyt kun promille siitä valu ulos. Haluan puhua siitä mun kavereille mutta en osaa sanoa että mua pelottaa. Enkä uskalla sanoa edes että älkää pliis vitsailko, älkää pliis kiljuko kun näätte neulan. Pyytäkää vaikka että pistän muualla tai että varotan ja voitte kääntyä pois.
Minä? Kuka? En osaa enää kirjottaa kaikkea mun päästä pois. Se on jääny liikaa lukion alkamisen jälkeen. Haluan sen takaisin. En halua olla se tyttö joka itkee itsensä uneen ja jättää viiltämättä vain siksi että pelottaa liikaa. Mutta haluan olla se tyttö joka kiipeää puihin ja kirjoittaa neljä runoa päivässä.
Mua pelottaa että mä putoan taas. Mua pelottaa että mun kaverit putoaa. Mua huolestuttaa enkä osaa sanoa sitä oikein, en osaa olla rentona koulussa mun omassa kaveriporukassa, kun tuntuu, että saatan sanoa jotain väärin ja olla äkkiä ulkona. Tuntuu, että otan kaiken liian herkästi ja pitäis vaan kehittää kovempi kuori, antaa sen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Kevät. Se tuli kerran, mutta hävis taas lumen alle. Nyt se on uudestaan ja mä haluaisin vaan hengittää sitä syvään sisälleni ja imeä aurinkoa niin että sitä riittää koko ens talveks. Mä haluaisin löytää itsesti muutakin kuin sen halun ja tarpeen mennä ulos olemaan keväässä, mä haluisin löytää voiman ihan oikeasti lähteä sinne ulos.
Mun perhe on kummallinen. Tai oikeastaan ihan tavallinen. Omakotitalo, kolme lasta ja koira. Joskus mä haluaisin vaan pois täältä, joskus tuntuu etten halua ikinä lähteä, haluan vaan olla pieni lapsi ja ryömiä isin ja äitin väliin jos en saa unta. Ehkä mä kuitenkin eniten haluan lähteä, olla terveellä tavalla valmis aikuistumaan. Kotona on aika vaikeeta aina välillä. Mutta ehkä se kuuluu elämään. Tähän ikään. Mulla on vielä kahdeksan kuukautta alaikäisyyttä jäljellä. En mä ole oikeasti aikuinen vielä pitkään aikaan. Ehkä mulla on lupa tuntea välillä näin?
Ja onhan elämä aina välillä kaunistakin. Viime perjantaina olin Idan (ylläolevassa kuvassa vasemmalla) kanssa Heidillä (oikealla) jälkimmäisen synttärikahveilla. Mentiin ulos kuvailemaan ja nauttimaan siitä, ettei jäädytty vaikka aurinko laski koko ajan. Mulla ei ollu silmämeikkiä ja silti tykkäsin joistakin musta otetuista kuvista. Rakastan mun ystäviä. Sinä iltana pystyin olemaan tosi rennosti oma itteni ilman pelkoa siitä, että sanoisin jotain väärää. Juteltiin vielä vakavampiakin kun tultiin takasin sisälle. Itkinkin vähän. Ehkä se oli hyvä asia. Luottamus kasvaa.
Ehkä mä olen vähän eksyksissä just nyt. Mut ehkä se ei haittaa, jos välillä on niin. Elän kuitenkin aika lähellä isoa muutosta. Oma elämä, aikuisuus. Siellä jossain ne odottaa. Olen eksyksissä, mutta kuitenkin maailmassa, jossa on paljon kaikkea kaunista. Ehkä mä saan vielä osan asioista niin kuntoon, ettei ne muutamat raiteiltaan putoilevat haittaa. Ehkä mä opin elämään keskellä kaikkea keskeneräistä. Ehkä mä opin, ettei kaikkea edes tarvitse saada valmiiksi.
Nyt on taas tyyni, vähän toiveikaskin olo. Ehkä mä opin uudestaan kirjoittamaan mustuutta ulos.
Miksei ihmiset käytä aivojansa? Miksei kukaan seuraa uutisia? Miksei maailman tapahtumat kiinnosta? Miks kaikilla on niitä vitun ennakkoluuloja?
Mulla on menossa yhteiskuntaoppin ykköskurssi, kansalainen ja yhteiskunta. Puhuttu pakolaisista, vähemmistöistä jne. Tuntuu, että ihmisten asenteet on napattu suoraan mediasta - tai persuilta, anteeks vaan. Pakolaisille ei pitäis antaa mitään, romanit varastelee ja tappaa, pakkoruotsi on perseestä (vaikka oon itekin tavallaan sillä kannalla että pakkoruotsi on huono juttu, selitän joskus tarkemmin) - homoista ei olla satuttu puhumaan. Ehkä onneksi.
AJATELKAA LUKEKAA OTTAKAA SELVÄÄ ÄLKÄÄ USKOKO KAIKKEA!!!! Lähdekritiikki maalaisjärki jne.
Plus yrittäkää empatiaa.
Ja niin. Siirtolainen = paremman elämän toivossa kotimaastaan lähtenyt, ei ole kotimaassaan varsinaisessa vaarassa. Etsii muualta esim. paremmin palkattua työtä.
Pakolainen = joutunut omassa maassaan vainon kohteeksi ja joutuu siksi lähtemään. Vainon syynä voi olla esim. uskonto tai poliittinen mielipide.
Pakolaiskiintiö = sovittu vuosittain vastaanotettavien kiintiöpakolaisten määrä. Suomessa 750. Muissa pohjoismaissa huomattavasti korkeampi, en muista tarkkoja lukuja. Yli 2000?
Kiintiöpakolainen = henkilö, joka pääsee maahan pakolaiskiintiön turvin, ei siis joudu erikseen saapumaan rajalle turvapaikkaa anomaan.
Turvapaikanhakija = rajalle saapunut henkilö, joka kertoo olevansa pakolainen ja hakevansa turvapaikkaa. Pääsee asumaan pakolaiskeskukseen taustatutkinnan ajaksi. Saa ilmaisen asunnonm ruuan ja 291 € käyttörahaa kuukaudessa. Tutkinnan tuloksena saa joko pakolaisstatuksen = saa jäädä maahan, oleskeluluvan = saa jäädä maahan tietyksi ajaksi, tutkina mahdollisesti jatkuu, tai käännytyksen = lähetetään takaisin kotimaahansa.
Romanialainen = Romanian kansalainen.
Romani = romanikansaan kuuluva henkilö. Romanit ovat Eurooppalainen kansa, jolla ei ole varsinaista isänmaata, vähän ikävällä sanalla sanottuna "kiertolaisia". Voivat olla minkä vain maan kansalaisia tai vailla kansalaisuutta. Puhuvat kotimaansa kieltä ja romanikieltä. Eivät ole kaikki kerjäläisiä eivätkä Romanian kansalaisia. http://romanit.fi/
Oon joskus niin äärettömän vihanen koko maailmalle, pessimistinen ja skeptinen. Sarkastinen. Ja sitten taas ilonen ja positiivissävytteisesti realistinen, jaksan uskoa ihmisiin ja kaikkeen hyvään. Mutta niitä vihaan-ihmiskuntaa-hetkiä tulee vähän väliä. Voi maailma, miksi ... vaikka mitä. Tuntuu, että kuulostan täällä hirveen tyhjäpäiseltä perusteiniltä, vaikka sellanen en nimenomaan haluis olla. Huoh. Olen hankala ihminen joo. xP Kuulostan ylidramaattiselta, mutta joskus tuntuu ihan oikeesti, että kukaan ei ymmärrä. Tai edes jaksa yrittää.
Pikarage, tietopaketti ja minipohdinta hoidettu, vaihdetaan sarjaan perus kuulumisia.
Kuvia!
Just remember who you are.
Piilopunkkari x)
Kaverikuva jee ♥
Koulu alkaa vähitellen päästä käyntiin, ruotsin kirjotelman palautuspäivä lähestyy, matikassa tuli jo jotain mikä vähän herätti kuunteluvaistoja, enkusta tehty kaks sanaria. Tää jakso tuntuu aika kivalta, vaikka aineet onkin vähän tylsiä. Kavereitakin oon ehtiny nähdä - tänään olin "uusien" = lukiossa saatujen kavereitten kanssa kattomassa Game of Thronesia. Kolme ekaa jaksoa ehittiin kattoo, mun makuun liikaa seksiä ja suolenpätkiä, mutta hyvin tehty. Ja koukuttaa. Joten taidampa katella vielä muutaman jakson. :D Mun sosiaalinen elämä on jotenkin virkistyny. Outoa. Mutta kivaa. :)
!!!!! TILASIN MEKON VANHOJEN TANSSEIHIN!!!! Pari tosin puuttuu vielä, muttaaaa... xD
Halusin laskeutuvan, joka kuitenkin liehuu pyöriessä - ja olkaimellisen. Siis kunnolliset olkaimet, ei naruja. Ja ei liian avointa selkää. Eli toi oli aika perfect. Yksi ongelma - halusin vaaleanvihreä, mutta tota perkeleen mekkoa ei saa vaaleenvihreenä. )))): itken vieläkin. Otin keltasena. Apua jännittää!
Katotaan jos huomenna päivittelisin jotain - uutisragepostaus hautuu mielessä, varokaa vaan. Argh oon joskus niin vihanen koko maailmalle, koska mikään ei oo loogista eikä kukaan käytä aivojaan. Mutta säästetään se toiseen kertaan, hejdå.
There was truth. There was consequence against you - A weak defense, then there's me; I'm seventeen and looking for a fight.
All my life I was never there; Just a ghost Running scared. Here, our dreams aren't made - they're won.
Lost in the City of Angels; Down in the comfort of strangers, I... Found myself in the fire burned hills, In the land of a billion lights.
Pitkästä aikaa taas - ainakin viimeset viis kirjotusta on tainnu alkaa samalla tavalla. Joo, vähän pitäny kiirettä. :P
Mulla oli edellisessä jaksossa 8 koodia, mikä tarkottaa siis sitä, että istuin koulussa ma-to 8-16 ja pe 8-14.30. Ja kaikki pelkkiä lukuaineita, huoh. Se oli aika rankkaa. Siis tosi rankkaa. Vaikka aineet olikin suurin osa ihan mukavia. Tässä jaksossa oli 7 koodia, siis kolme oppituntia viikossa vähemmän. Iso helpotus, mutta silti rankkaa - koulujutut on stressannu lähiaikoina aika pahasti. Ihan hyvin se jakso 4 kuitenkin meni, kaheksasta aineesta kaks pettymystä ja loput oikeestaan positiivisia yllätyksiä. Saksan koe tuntu menneen hyvin, mutta tuli vaan 6½. No, todistuksessa kuitenkin seiska. Kaikkein eniten pänni fyssan kolmoskurssi - panostin siihen ihan hulluna, olin joka tunti taululla ja viittasin ja tein kaikki läksyt ja luin kokeeseenkin, mut sit olin tehny ihan tyhmiä mokia ja tuli kasi. ): (Ihan hurjan huono joo, mutku. Luulin, että se meni oikeesti tosi hyvin.) Matikankokeesta tuli 6+, positiivinen yllätys, olin ihan ulkona koko kurssin - ja mitämitä, se oli todistuksessa 7! O___O Enkä ollu ees aktiivinen. Outoa. Matikan tukikurssilla sain ykköskurssin korotettua seiskaks, kolmonen pysy kutosena ja kakkonen seiskana. Ruotsista tuli 7, olin tyytyväinen, ja se kuvaa hyvin mun oikeeta tasoo. Ussasta 9, en ees lukenu ja tunnit meni netissä tai nauraessa muitten jutuille. xD Äikästä tuli 10, jee! Essee 10-, koe 9½, olen huipputyytyväinen. ♥ JA AAAAA SAIN HISSASTA KYMPIN!!! Kokeessa täydet pisteet, siis oikeesti. Täydet. Oh God. o___o Aaaah oon niin ylpee itestäni. Se koe oli tosi kiva, innostuin ihan kunnolla varsinkin vikasta esseeaiheesta - miten Ranskan vallankumous vaikutti 1800-luvun eurooppalaiseen aatemaailmaan? Siitä oli kiva kirjottaa, ja opettaja _kehui mun vastausta koko luokan edessä_, tietysti mainitsematta nimeä. Siitä tuli tosi kiva fiilis, ees jonkun arvosta ton jakson ylirankkuus ja väsyneet itkut vähän joka kohdassa.
Miten niin vaihteleva koulumenestys
Joo, sitten muihin aiheisiin. Lätkän MM-kisat tuli ja meni, ketuttaa ihan äärettömästi, LEIJONAT OIS ANSAINNU MITALIN IHAN OIKEESTI NE OLI PARHAITA LOISTAVIA SUPEREITA. Konna, Raanta ja Aaltonen nyt suosikkeina tietysti, mutta se joukkuehenki ja taistelut ja kaikki! Helvetin jenkit ja helvetin ruotsalaiset. Sveitsi ois ansainnu kultaa, ne pelas huippuhyvin. Ärr. ne, jotka seuraa mua twitterissä, sai varmaan yliannostuksen lätkästä kun selostin kaikki pelit sinne. :D Äitikin nauro että Mertaranta häviää puhenopeudessa sillon kun mä alan selittää jääkiekosta. Muttajoo. Twitteriin selitin niin paljon, että jätetään tässä vähemmälle.
Hei, apua, enkä mä oikeesti oo selittäny tänne mitään Les Misérablesista?! Herranjesta. Kävin kattomassa jo helmikuussa ja lumouduin täysin - ostin kirjankin saman tien ja vedin yli 900 sivua 1800-luvulla kirjotettua tekstiä reilussa viikossa. Ah, se on täydellinen. Kertakaikkisen upea. Se tarina, juoni, hahmot, merkitys - ah. Täydellistä. Itkin leffateattarissa ehkä enemmän kun ikinä ennen mitään elokuvaa kattoessa, ja lukiessa - okei, kirjoja lukiessa oon itkeny niin paljon ettei voi sanoo että enemmän kun missään muussa, mutta kuitenkin. Tajuatte.
Latasin muutaman kuvan. Heh.
MUA ALKAA ITKETTÄÄ KUN VAAN NÄÄNKIN TON
Taustakuva ♥
En selitä siitä nyt tänne sen enempää, koska perustin toisenkin blogin, Kirjakuvioita, johon tulee ainoastaan kirja-arvosteluita - tästäkin taideteoksessa siis pian tulossa jumaloiva sepustus, kunhan nyt saan nää kokeet pois alta. Ja ei, siellä ei ole vielä mitään.
Meine Liebe
Sitten vaikka vähän kuulumisia. Viime viikonloppu oli kiireinen, mutta tosi mukava. Perjantaina tuli pari kaveria kyläilemään, hilluttiin katolla yhentoista maissa varmaan tunti ja juteltiin, öää, kolmeen? Sammuttiin kaikki jo sillon, koska - niin, perjantai, aamulla oli ollu tavallinen aikanen herätys kouluun. Oli kyllä tosi kivaa. ♥ Mulla on ihania kavereita. :))))
Lauantaina sitten tuijottelin ensin Suomi-Ruotsi pelin ja itkin, sitten lähdin toiselle kaverille Viisuja kattelemaan. Tuloksista tosin jäi kaikille vähän paha maku suuhun - ei sillä, olihan se tanskan biisi ihan nätti, mutta ei nyt niin hyvä. Mun top7 (koska en jaksa miettiä enempää), jos otetaan kaikki mukaan, siis myös semifinaaleihin jääneet, ois ollu
1. Sveitsi: Takasa - You and Me
Hienot sanat, ihanan aurinkoinen video, kiva, tarttuva melodia, vetäjillä täydellinen fiilis - miks ihmeessä tää ei päässy ees finaaliin?! Ja hei muuten, tän nimi on tyhmä, kyseessä EI ole mikään rakkauslaulu.
2. Belgia: Roberto Bellarosa - Love Kills
Ei yhtään mun tyyliä, enkä ensin tykännykään niin kauheesti, mutta kun kuuntelin enemmän, rakastuin ihan totaalisesti. Jää sopivasti päähän, ei kuitenkaan niin perinteinen, söpö laulaja (xD) jajaja. Niin. Tykkään, enkä ees tiedä miks. Finaalissa toi tyyppi oli ihan ylisöpö kun se oli niin hermostunu ja kaikkee. Vaan 18.vuotias.
3. Espanja: El Sueño De Morfeo - Contigo Hasta el Final
Kaunis ääni, kaunis video, kaunis melodia, kaunis laulaja, kaikki on kaunista ja nättiä ja hymyilen aina kun kuueln tän. Ois ansainnu niin paljon paremman sijotuksen. Yksnkertaisesti ihana.
Tuitui. Ihana, aurinkoinen ja rento video, mukava tunnelma, söpöt sanat, kiva tarina, suloinen laulaja - jatkanko vielä?
6. Unkari: ByeAlex -Kedvesem
Eihän tätä tartte edes selittää! Niin äärettömän ylisuloinen ettei mitään rajaa! Mukava, keinuva melodia, laulajalla jotenkin ihanan kevyesti käheä ääni, ihana video, ja se live-esitys - semmonen ujo hipsteripoika pipo päässä, ilonen taustalaujatyttö ja übercool kitaristi. x) Linkkaan video, mutta suosittelen kattomaan finaalin esityksen.
7. Albania - Adrian Lulgjuraj & Bledar Sejko - Identitet
Ainoo edes vähän rokimpi viisu tänä vuonna! Tää kieli kuulostaa kivalta ja en tiiä, tää erottu niin ihanasti joukosta että tykästyin.
Sunnuntaina sitten tulin puolikuolleena väsymyksestä kotiin, luin filosofian alueen läpi, katoin pelin ja itkin ja panikoin filosofiaa ja sammuin. Hohhoijaa. Maanantaina sitten oli ihan normaali koulupäivä, vikalla tunnilla se koe, iik, en tiedä yhtään miten meni, tiistaina ihan tavallista, keskiviikkona koeviikko alko virallisesti saksalla. En osaa siitäkään sanoo miten meni, mutta ei ainakaan jääny tyhjiä kohtia - toivottavasti pärjäsin semihyvin. Haluisin kasin, koska sitten mun saksan keskiarvo ois ees sen 7,5. Keskiviikkoilta kulu fysiikan-helvetin-raporttia tehdessä - itkin sille viis tuntia ja isi jäi tekemään vielä kun mä luovutin, ja sai lopulta laskettua sen jutun oikein. Toivotaan että saan hyvät pisteet, se meneen nimittäin suoraan kokeeseen...
Torstaina ois ollu ussan koe, muttakun kurssi oli semmonen kiva pelikurssi, ei ollukaan koetta vaan pidettiin henkilöesittelyt arvotuista kirkkohistoriaan liittyvistä henkilöistä. Mun ryhmällä oli Pyhä Birgitta, ihan kiinnostava, siis. Se tunti olikin sitten ainoo kiva juttu torstaissa, muuten meni koko päivä päin persettä, enkä jaksa puhua siitä just nyt. (Mm. nukuin pahasti pommiin ja olin vähällä kuolla nälkään, näin ulkoisina asioina.) Perjantaina oli fyssan koe, meni paremmin kun luulin, mutta silti varmaan aika kehnosti. Ärsyttää yks tehtävä, jonka tajusin ihan oikein, mutta tein jonkun tyhmän virheen ja jätin pois arvioitavista, otin tilalle jonkun toisen josta saan varmaan nollan. Ärr, kyselin muilta ja olin oikeesti käyttäny siinä pois jättämässäni tehtävässä ihan oikeita kaavoja ja kaikkee, siitä ois voinu tulla pisteitä. Huoh. Muttajoo, se on vaan yks koe, pääsen sentään aika varmasti läpi - pelkäsin ihan tosissani, että oon niin ulkona kaikesta, etten oikeesti osaa vastata mihinkään. Sitten vielä äikän valmistava ja ah viikonloppu.
Yli puolet jo ohi!
Sellaista tässä, anteeksi ylipitkä postaus. Yritän kirjotella kesällä vähän enemmän. Mukavaa viimestä kouluviikkoa!
Tää vielä lopetukseks - Tumblr:ssa tää lähetettiin mun blogia kuvaavana biisinä. :) Tosi hienot sanat.