School Pencil

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Villi länsi

NYT se kuvaspämmi jota lupailin. :)

Vietin siis muutaman päivän Sauvossa. Muut oli siellä koko viikon vahtimassa kummitätini koiraa, minä ja äiti käytiin vaan lyhyesti. Kuvia tuli silti otettua aika reilusti...

...koska ostin viikko sitten uuden kameran! :D Ihan itse maksoin (ja nyt olen hirveässä rahapulassa.) iPod-laadun kuva, mutta tuollainen se on.










Ja sitten niitä kuvia...



Itse the päävahdittava, shiba-hauveli Samu. (ja tietysti rakas sorsa.)


On se vaan nätti.

"Moi, kamera!"

"Ei. En muuten liiku."


Täällä nukuin ♥


KYY. O.O





En saanut kotona unta kun ehti tottua tuon tuhinaan jalkopäässä. )':


Sedän chihuahua :D






Nähtiin sateenkaari kotimatkalla! :)


Sellainen reissu tällä kertaa. :) Nyt pari päivää kotona ja taas mökille... *huokaus* HALUAN KIRJOITTAA ÄÄ mutta aivot lagaa.

maanantai 9. heinäkuuta 2012

...

Joo, tulin taas viikon mökkireissulta kotiin. Siitä ehkä lisää joskus. Nyt vain pieni kuvallinen valitussessio.










Ah. ♥



...




Joo syyttäkää hormoneja...


ÄLKÄÄ VÄLITTÄKÖ! Tää menee viidessä päivässä ohi.

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Kurista se ja heitä roskiin

Koska joka ikinen ihminen on arvokas. Omana itsenään. Juuri sinä, millainen on.
Kaikki varmaan tuntee sen äänen, joka pään sisällä kiljuu, että sä et kelpaa, sä olet ruma, ilkeä, inhottava, saamaton, laiska, typerä, huonompi kuin muut.

SE ÄÄNI EI PUHU TOTTA.

Kaikki, joita se vaivaa; käskekää sen pitää turpansa kiinni. Kuristakaa se ja heittäkää roskiin, älkääkä päästäkö sitä pois.

"Sä olet kiltti. Sä olet viisas. Sä olet tärkeä."
- Aibileen Kathryn Stockettin kirjassa Piiat

Kenenkään ei tarvitse olla täydellinen. Kukaan ei ole täydellinen, vaikka kuinka yrittäisi. Tavoitelkaa kuuta taivaalta, pyrkikää kohti täydellisyyttä, mutta ymmärtäkää, ettei haittaa, jos se ei onnistu. Tavoitteita pitää olla, mutta niitä ei saa asettaa liian korkealle.

"Kunpa vain voisimme ylittää itsemme ilman täydellisyyden vaatimusta."
- Friedrich Bhaer Louisa M. Algottin kirjassa Pikku Naisia

Jos susta tuntuu, ettet sä osaa jotakin, opettele. Harjoitus tekee mestarin - klisee, mutta totta. Kaikki on susta itsestä kiinni. Jo sä vaan makaat rypemässä itsesäälissä, mikään ei mene eteenpäin. Asiat kun ei vaan järjesty itsestään. Sun pitää itse potkia niitä liikkeelle, tehdä asiat, joita muut ei voi tehdä.

"Elämänne sisältö riippuu siitä, mitä asian eteen teette. Seikkailuilla ei ole muuta rajaa kuin mielikuvituksenne!"
- Roope Ankka Don Rosan sarjakuvassa Ankkapalatsin Erakko

Kaikista tuntuu varmaan joskus, ettei kukaan voi ymmärtää. Se on ihan totta. Jokainen ihminen on erilainen, jokainen tuntee eri tavalla. Kukaan ei voi ymmärtää ihan täysin. Mutta jollakin tasolla voi, jos sä itse autat. Jos sä vaan makaat nurkassa ja itket - niin, sillon ainakan kukaan ei ymmärrä. Mutta jos sä kerrot mitä sä tunnet, sä voit saada apua. Et ehkä ymmärrystä, mutta ainakin lämpimän halauksen ja tiedon siitä, että joku välittää.

"Mutta nykyään nuorisoa ymmärretään ihan liikaa, se ymmärretään pilalle koko nuoriso!"
- Svante Anna-Leena Härkösen kirjassa Häräntappoase

Ne, joilla on ystäviä, voi olla varmoja, että joku pitää niistä juuri tasan sellaisina kuin ne on. Mutta entä jos niitä ei ole? Tykkääkö kukaan niistä? Vanhemmat ainakin, se on lähes varmaa. Ja jos ystäviä ei ole - niin, oma koulu on tietysti täynnä kusipäitä, massaa ja ilkeitä ihmisiä, jotka kiusaa. TÄMÄ EI OLLUT SARKASMIA! Kavereita voi silti löytää. Netti on aika iso paikka. Erilaisista tapahtumista - keikoilta, miiteistä, coneista - löytyy varmasti samanhenkistä porukkaa. Jokainen ansaitsee ystävän, joka auttaa silloin kun on vaikeata. Vaikka kaikki on erilaisia, voi silti samankaltaisia tyyppejä löytää. Ja ystävyyden eteen pitää tietysti tehdä töitä. Ei kannata murehtia että yhyy, kukaan ei ota yhteyttä tai soita tai pyydä hengaamaan. Tee joskus itse aloite - ehkä se toinenkin on vaan ujo ja pelkää, että se torjutaan.

"Maailma oli äkkiä valoisampi, aurinko oli äkkiä alkanut taas lämmittää ja hän tiesi, että oli asioita joiden puolesta kannatti taistella."
- Eodred (tavattuaan tulevan parhaan ystävänsä) Stuart Hillin kirjassa Tulimiekka

Ulkonäkö. Yksi suurimmista huonon itsetunnon aiheuttajista. Ei auta, vaikka kaverit tai vanhemmat kuinka sanois, että sä ole nätti ja kaunis ja suloinen, ei sitä uskota kuitenkaan. Lakatkaa sanomasta! Ei kaikkien tarvitse olla kauniita! Ulkonäkö on ehkä yliarvostetuin asia koko maailmassa! Se on sisäinen kaunes se, jolla on merkitystä! Kliseitä taas, ja taas tosia. Jos susta tuntuu, että sä olet ruma, ajattele, että 1. Kukaan ei ole ruma. Jokaisen ulkonäössä on ainakin yksi hyvä piirre. Ja 2. Luonteenpiirteetkin on kauneutta. Ainakin mä itse haluaisin, että joku pitää musta mieluummin luonteen kun ulkonäön takia.

"Mutta kauneus on kiinni siitä, että löytää sen, mikä itselle sopii, sen, mikä on itselle luontevinta. Ollakseen täydellinen täytyy olla tyytyväinen itseensä - ei saa yrittää olla jotain, mitä ei ole."
- Jumalatar Afrodite Rick Riordanin kirjassa Eksynyt sankari

Sä olet sä. Et kukaan muu. Ja se on ainoastaan hyvä asia. Sä olet ainutlaatuinen, erikoinen, mahtava olento. Kukaan muu ei voi olla samaa, vaikka kuinka yrittäisi. Jokaisessa on jotakin, mitä kannattaa kehittää, minkä takia kannattaa elää.

"To pretend to be something else is waste of the person you really are."
- Kurt Cobain

....

Ja vielä niille, joita musiikki auttaa... Itse olen kuunnellut tällaisissa tilanteissa näitä. Saa samaistumiskohteen.

- jos vanhemmat käy hermoille: Linkin Parkin Numb tai Goo Goo Dollsin I'm Still Here
- jos tuntuu, että olet kamala hirviö, joka ei kelpaa kenellekään: Three Days Gracen Animal I Have Become tai Apulannan Ravistettava ennen käyttöä
- jos kaverilla on vaikeaa: PMMP:n Sallat tahtoo siivet
- jos yksinkertaisesti kaikki romahtaa päälle: Three Days Gracen Pain tai Green Dayn 21 Guns
- jos kaipaat rohkaisua/myötätuntoa: Nickelbackin Lullaby tai Johanna Kurkelan Ainutlaatuinen
- jos haluat tappaa itsesi: Johanna Kurkelan Kulta pieni.


Enkä vieläkään lopeta, vaan alan kertoa itsestäni. Voi varmaan sanoa, ett kärsin viime talvena kaamosmasennuksesta. (ei diagnoosia, mutta silti.) Tein seuraavia asioita:
- kirjoitin lukemattomat määrät ihan pirun angstisia runoja
- vietin tuntikausia miettien itsemurhatekniikoita
- tökin itseäni neuloilla
- kahlasin jääkylmässä vedessä ja kirosin, kun jää oli niin paksu, etten päässyt hyppäämään sinne pariasteiseen veteen
- päätin, miten tekisin itsemurhani, jos sellanen tilanne tulisi
- valvotin itseäni viikkokausa joka ilta kahteen-kolmee, sillä pelkäsin ajatuksia, jotka tulisivat, kun lakkaisin tekemästä mitään
- tämän jälkeen tietysti itkin itseni uneen
- lakkasin huolehtimasta diabeteksestani, en edes yrittänyt parantaa sokeritasapainoa, vaikka tiesin kyllä seuraukset

Ja tässä ollaan. En ole angstannut viikkokausiin, olen tyytyväinen elämääni ja itseeni. Ja tämä kerroin siis esimerkkinä siitä, että tästä kaikesta voi päästä yli.
ÄLKÄÄKÄ KOSKAAN, KOSKAAN, IKINÄ SATUTTAKO ITSEÄNNE. Oikeasti.

Paras elämänohje, minkä kukaan voi antaa, on yksinkertaisesti: "Ole oma itsesi - ja ylpeä siitä."

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Valmis

Äää. MÄ SAIN SEN VALMIIKSI. ;___;

Löydette FF:stä tai devistä joista jälkimmäisessä jouduin pilkkomaan kahteen osaan, mutta linkki seuraavaan löytyy sielä kyllä.

...ja joo, kyse on siis siitä Mockingbird-songficistä. MÄ OLEN KUUNNELLUT SEN BIISIN KOLMESSA PÄIVÄSSÄ 149 KERTAA.



Now hush little baby, don't you cry
Everything's gonna be alright
Stiffen that upper lip up little lady, I told ya
Daddy's here to hold ya through the night
I know mommy's not here right now and we don't know why
We feel how we feel inside
It may seem a little crazy, pretty baby
But I promise mamma's gon' be alright

And if you ask me too
Daddy's gonna buy you a mockingbird
I'ma give you the world
I'ma buy a diamond ring for you
I'ma sing for you
I'll do anything for you to see you smile




Mä en yhtään tiedä mitä pitäis tehdä nyt. Ei se voi olla vielä valmis. Mutta kun on.

Mökkeilyä

Hellurei! Kaupungissa taas kolmen yön mökkireissun jälkeen. Eilen illalla kymmenen aikaan saavuttiin kotiin enkä jaksanut enää silloin iloita nettiyhteydestä vaan painuin suoraan nukkumaan :D

Koko tiistain ja keskiviikon kulutin kirjoittaessa sitä edellisessä postauksessa selitettyä ficciä, mutta valmista ei tullut. Tekstiä 13 sivua ja kohta pitäisi jatkaa. ja iTunesin todistuksella voin sanoa, että kuuntelin sen biisin kahdessa päivässä yli 150 kertaa. Järjetöntä. Ja välissä vielä vähän sitä Linkin Parkin uutta levyä, joka on ihanasti ennakkokuuntelussa Radio Rockin sivuilla ♥ Hihii~ Omiksi suosikeiksi pomppasivat sen jo Tubesta kuullun Burn It Downin lisäksi In My Remains ja Castle of Glass.

Joo, mökille lähdettiin sitten torstaina aamupäivällä. Neljän tunnin ajomatka kului ylläpylläri Linkin Parkia kuunnellessa ja nukkuessa :'D Suunniteltu kirjoittaminen vähän jäi kun väsytti niin älyttömästi. Perillä sitten ihasteltiin polveen asti kasvavaa ruohoa, noin miljoona metriä noussutaa vedenpintaa ja sen sellaista. (Se vesi! Viime kesänä laiturin päässä oli mua johonkin navan korkeudelle ja nyt sain nippanappa leuan pinnan yläpuolelle jos oikein varvistelin :o Jee päästiin hyppimään!) Sauna heti päälle (ah puukiuas ♥) ja sen lämmettyä UIMAAAAAAN! Vesi ihanat 16 astetta, sinne tuli heti hypättyä kolme kertaa. :D


Siellä oli ihan vähän kukkia.

Mä en ikinä totu tähän uuteen tiehen, senhän jopa näkee DD:

Perjantaiaamu kului siivoillessa ja ruokaa valmistellessa, iltapäivä seikkaillessa pitkin tonttia ja lukiessa. (Kesken oli ihana Tuulen Viemää. Inhoan sitä kirjaa, inhoan lähea kaikkia henkilöhahmoja, varsinkin Scarlettia alias hemmoteltua pikku marakattia, enkä ymmärrä miksi luin sitä. Oli vain pakko. Vaikka kiukutti joka kerta kun sen käsistäni laskin.) Illalla taas saunaa ja uimaan ja jee :D



Juhannuslounas ♥ UUSIA PERUNOITA!!!<33

Koooooko lauantain lojuin auringossa laiturilla. Tuulen Viemää ehti loppua ja vaihdoin Mosaiikkilintuun, joten hyvä tuulikin pysyi yllä. Tyhmänä en kuitenkaan käyttänyt aurinkorasvaa... Ja joo, AUTS. Selkä punainen kuin keitetty rapu ja kirvelee ihan kivasti. Noh, ei voi mitään, ompahan syy pysytellä nyt pari päivää sisällä koneen ääressä. >)

Sunnuntaina pakkailtiin ja lähdettiin matkaan. Ja jippijaijee, auto hajosi tunnin jälkeen. Moottori kävi mutta tehot poissa. Hinausauto paikalle mukanaan hieno vuokra-auto, joten kotiinkin päästiin hienon viivästyksen jälkeen. Jeah.

Loppujen lopuksi oli tosi kiva päästä mökille, nettiäkään en niin kauheasti kaipaillut. :D Kuvailu ikävä kyllä vähän jäi, pelkkiä kukkia paparazzasin ekana päivänä. Nyyh. Joskus toiste sitten enemmän kuvia sieltä perämetiköstä.
Niitä kukkia sentään tässä vähän~







...ja nyt tää alkais kirjottaa, heippa!

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Paitsi Eminem

Mun täytyy kaiketi muuttaa vastausta, kun joku kysyy mun musiikkimakua. o__o Vieläpä kohdasta jonka mä en ois ikinä uskonu muuttuvan.
Vanha vastaus: Ei räppiä.
Ja uusi: Ei räppiä. Paitsi Eminem.

Oon kuunnellu Eminemiä nyt 3 tuntia putkeen - tästä 2,5h yhtä ja samaa biisiä.


Kaikki lähti siitä, kun pikkusisko kuskasi tänne kasan lehtiä. Aloin selailla niitä ja päädyin lukemaan kolmatta kertaa Eminem-artikkelin Suosikista 04/12. Luin sen pari kertaa putkeen jo sillon kun lehti tuli ja vaikutuin - mikä elämä! - mutta en sitten tullut etsineeksi biisejä. Nyt päätin kokeilla, aloittaen jutussa mainitusta Mockingbirdistä.
Juh. Siinä tuli semmoinen itkuparku ettei paremmasta väliä. Latasin biisin, pistin toistamaan vain yhtä kappaletta, etsin vielä Liramasta sanojen suomennoksen ja siinä se. Rakastuin. Vielä Wikipediaan Eminem - ei mitään uutta tietoa, suorastaan ärsytti sen artikkelin surkeus. Suosikin jutustakin sai enemmän. Joka tapauksessa, olin koukussa. En ehtinyt kyllä vielä kovinkaan montaa biisiä etsiä kun tuohon yhteen jumituin niin pahasti. Sanat luin kyllä paristi muustakin - Hailie's song ja Kim. Järkytyin kyllä aika pahasti jälkimmäistä lukiessa - ihan järkyttävä määrä vihaa, josta aavistus näkyy myös tuossa ensimmäisessä. Tai siis, kyllähän mä nyt tiedän että Eminemin biisit on täynnä sitä vihaa. Sen tietää oletettavasti kaikki? Mutta silti, että se vihaa (ex) vaimoaan, sen rakkaan tyttärensä äitiä, noin paljon? En yhtään tiedä mitä ajatella koko tyypistä. Se on nero, tietysti. Ja ilmeisesti erittäin hyvä isä. Mutta... No joo, ei anneta tyypin persoonan vaikuttaa, järkytytään kaikkia yhdessä niiden sanojen nerokkuudesta. :) Varsinkin sen Mockingbirdin.

Asiasta seuraavaan. Kukaan ei varmasti arvannut, että kiero mieleni lähti heti kehittämään songficciä? Ei, ei varmasti. Mähän en koskaan ikinä tee niin kun kuulen hyvän biisin. Mutta siis, Mockingbirdin sanat äkkiä OpenOfficeen ja- hetkonen. Apua. Hahmot tuli kyllä mieleen heti kun kuulin biisin ekaa kertaa, mutta... Ei, ei, ei! Se, mitä tässä ficissä tulee tapahtumaan, vastustaa mun rakasta romaanificciä ja melkein kaikkea. Apua.
Ja silti. Se on pakko kirjoittaa. Tällä hetkellä tekstiä kolme sivua ja biisistä yli puolet jäljellä.

Ja joo, hahmoina olisi siis (minulle niin rakkaat) Tanska, fem!Norja ja pikkuinen OC:ni, edustakoon vaikka Huippuvuoria. Kuusivuotias tyttö nimeltään Astrid Isabel. Voi ei.
Pystyn kirjoittamaan sen loppuun vain ja ainoastaan, jos saan kirjoittaa loppuun A/N:ksi että TÄMÄ ON IHAN ERI UNIVERSUMISTA KUIN AVUNANTAJA, NIILLÄ EI OLE MITÄÄN TEKEMISTÄ KESKENÄÄN! DD:

Ja näiden mietteiden jälkeen alkoi naputinaputi-kirjoitusmaraton. Välillä on meinannut usko loppua, ei valmista ole tosiaan vieläkään. Mutta mun on pakko kirjoittaa se.

...Now hush little baby, don't you cry. Everything's gonna be alright. Stiffen that upper lip up little lady, I told ya, daddy's here to hold ya through the night...

perjantai 15. kesäkuuta 2012

In the end it doesn't even matter

It's so unreal
Didn't look out below
Watch the time go right out the window
Trying to hold on, but didn't even know
Wasted it all just to
What you got
I kept everything inside and even though I tried, it all fell apart
What it meant to me will eventually be a memory of a time when


I tried so hard
And got so far
But in the end
It doesn't even matter
I had to fall
To lose it all,
But in the end
It doesn't even matter


One thing, I don't know why
Doesn't even matter how hard you try


Koska ajattelin eilen illalla puolivahingossa ihan liian syvällisiä.
Koska Suomen koulujärjestelmä ei toimi.
Koska haluan olla terve, vihaan vihaan vihaan diabetestäni, vihaan mittariani, vihaan insuliinia, vihaan haimaani, vihaan verensokereitani, vihaan mittarintyhjennysohjelmaa joka ei toimi, vihaan sitä kuinka mikään ei ikinä suju niin kuin pitäisi, vihaan matalia verensokereita, vihaan korkeita verensokereita, vihaan sairaalaa johon pitää taas kohta raahautua.
Koska rakastuin eilen Linkin Parkiin taas tauon jälkeen.

...
Phuh.
Kaunis pikku puuska joka on jo menossa ohi. Kiitos ja näkemiin.