School Pencil

maanantai 3. syyskuuta 2012

Kaikella on oma merkityksensä.

SINÄ, SINÄ JA SINÄ. JA SINÄ. JUURI SIINÄ.

LUE.


...





Uskovaiset: Jos on olemassa Jumala, joka on luonut jokaisen ihmisen, oisko se luonut SUT, jos sulla ei olis mitään merkitystä?
Ateistit: Syntyiskö miljoonien vuosien evoluution tuloksena ihminen, jolla ei ole mitään merkitystä?

Selasin eilen Tumblria pitkästä, pitkästä aikaa.

Vastaan tulleet kuvat oli luokkaa nämä:






Huomaatteko, mikä esintyy noissa lähes kaikissa? "I feel..." Niin. Siltä tuntuu. Unohtakaa ne tunnut ja kysykää ihmisiltä, pitääkö ne paikkaansa.

Mä tiedän, että nimen omaan se, että tuntuu joltakin, on pahinta; ei voi olla varma, että se on totta, mutta kun tuntuu siltä.

Älkää ajatelko niitä tuntuja.

Ajatelkaa tosiasioita. Onko kukaan sanonut, että olisin turha? Onko kukaan haukkunut minua rumaksi? Onko kukaan kieltäytynyt kuuntelemasta murheitani? Onko joku sanonut, että olen turha? Onko kukaan sanonut, että olen kamala paskapää jonka pitäisi kuolla?

Voisin veikata, että vastaus suurimpaan osaan kysymyksistä on EI.

Ja kun olette todenneet sen, ajatelkaa näin: Pitääkö joku minusta? (Pitää.) Olenko edes yhden ihmisen mielestä nätti? (Onko ulkonäöllä sitten jotain väliä? Ja sitäpaitsi olet.) Onko olemassa ihmistä, joka olisi iloinen, jos puhuisin murheistani? (On! Täällä ainakin yksi!) Onko minulla merkitystä? (TOTTA HELVETISSÄ ON. Siitä kohta lisää.)

Ja analysoidaanpas noita esimerkkikuvia tarkemmin.

1. "I feel like I'm bothering people when I talk about my problems."
Totta vai tarua?
Tarua. Ja pahasti. Ainakin musta on hyvä, että ihmiset puhuu ongelmistaan. Puhuminen, tunteiden purkaminen yleensäkin, auttaa. Mä huolestun paljon enemmän, jos ihmiset selvästi vain esittää iloista - tai ei jaksa edes esittää - mutta hautoo kaikkea vaan omassa päässään. Siitä ei seuraa mitään hyvää. Se pahentaa sekä sen ongelmaihmisen että sen ystävien oloa. Miten voi auttaa, jos apua ei pyydetä? Joskus kannaattaa sanoa ihan suoraan, että musta tuntuu, että sulla ei oo kaikki hyvin, voinko mä auttaa?
Vaikket vois, jo se kysyminen auttaa. Avuntarvitsija saa tiedon, että on joku joka välittää.
Mutta älkää silti jääkö odottamaan sitä pyytäjä. Olkaa oma-aloitteisia, yrittäkää itse hankkiutua eroon niistä hankaluuksista.
Eli jos tuntuu, että muita ärsyttää se valitus, mulle saa laittaa vaikka devissä noottia ja FF:ssä viestiä, jos et meseä tai skypeä tiedä.

Mä tiedän, että saatan joskus vaikuttaa ärtyneeltä, jos ihmiset valittaa, ja pyydän anteeksi. Se ärtymys johtuu kuitenkin yleensä vain siitä, että en itse osaa valita oikeita sanoja. Mä kuitenkin haluan auttaa ja kuunnella, jos se avunpyytäjäkin haluaa auttaa itseään. "Olen ruma enkä muuksi muutu yhyy"-viesteissä ei sen sijaan ole oikeasti mitään järkeä, on ihan turha valittaa asioista, joille ei voi mitään.

2. "Always feeling that people don't really like you."
(Hitto mä inhoan verbiä feel.) Jos ne ihmiset ei ihan oikeasti tykkää susta, ne ei ole sun kanssa. Simppeli juttu. Jos ne juttelee sulle, kysyy, voitko olla, ylipäätänsä ottaa kontaktia, ne luultavasti tykkää susta. Ja vaikka joku tuntuis vähän aikaa etäisemmältä, syy voi olla niinkin yksinkertainen kuin kiire. (Nimim. anteeksi kun en ehdi puhua ihmisille mesessä, en nykyään ehdi koneelle käytännössä muulloin kun viikonloppuisin.)
Ja jos ihan tosissaan alkaa tuntua, ettei se tykkää musta, kysy, onko se totta. Ja jos et kehtaa kysyä tai se toinen käyttäytyy oikeasti niin paskamaisesti että kysyminen on turhaa, mieti, mitä sä menetät. Jos se on sulle ilkeä, haittaako se niin kamalasti, ettei se halua olla sun kanssa? Jos se saa sut itkemään joka kerta kun sä puhut sille, eikö oo järkevämpää olla puhumatta? Arvostakaa itseänne edes sen verran, ettette anna muiden kohdella teitä kuin joitain leluja, jotka voi heittää pois kun niihin kyllästyy.

3. "When I'm alone, I think..." jne.
Älä ajattele asioita, jotka sattuu, jos ne ei ole täydellisen ajankohtaisia. Tee jotain muuta. Ajattele jotain mukavaa.
Älä muistele menneitä, jos ne muistot ei ole hauskoja. Ikävät asiat kannattaa muistaa (miten niistä muuten oppisi?), mutta niitä ei kannata pyöritellä turhaan mielessä.
Jos suhun sattuu... Itke. Itke ihan vapaasti niin kauan kuin haluat. Se helpottaa (ja aiheuttaa kivaa päänsärkyä ja silmien turpoamista, mutta joskus kunnon itku on kyllä niitten arvosta.) Ja sitten kun saat itkettyä, pääsemme kohtaan PUHU.
Jos sä valitset oikean henkilön, se ei jätä sua yksin.

4. "I never was anyone's first choise."
Tää on jo niin pessimististä että huhhuh. (Äiti sanoisi että "älä itketä itseäsi." Se on ihan pirun ärsyttävästi sanottu, koska ei sille aina voi mitään. Joskus vaan itketyttää.)
Eli, jos näin kerta on, niin sitten on. Kannattaa miettiä kuitenkin hetki pidempään; voithan sä olla se ensimmäinen vaihtoehto ihan esim. ystävänä tai minä tahansa. Ja jos ei... Itke ja murehdi sen aikaa kun siltä tuntuu, ja kaiva sitten esiin se jota järjeksikin kutsutaan.
Onko mun koko elämä jo takana? (Ei.)
Voinko mä joskus olla se ensimmäinen valinta? (Voin.)
Kannattaako mun lopettaa nyyhkiminen? (Kannattaa.)
Voinko mä tehdä itse jotain sen eteen, että olisin se ensimmäinen valinta? (Voit. Ole oma itsesi ja luota, että se riittää. Se nimittäin ihan oikeasti riittää.)

5. I feel like no one listens to me.
Toistan itseäni, mutta kyllä aina löytyy joku, joka kuuntelee. Ainakin päiväkirja, jos ei ihmistä jaksa etsiä.

...
Oikeastaan "pahin" näistä vastaantulleista kuvista oli tämä.



KENENKÄÄN ei koskaan kuulu olla pahoillaa siitä, mitä on. ÄÄÄ IHAN OIKEASTI TOI KUVA ÄRSYTTÄÄ MUA IHAN ÄÄRETTÖMÄSTI. EIKÖ KUKAAN ARVOSTA ITSEÄÄN? EIKÖ KUKAAN SÄÄLI ITSEÄÄN? EIKÄ KUKAAN YMMÄRRÄ, ETTÄ ON IHMEELLINEN, AINUTLAATUINEN JA MERKITTÄVÄ OLENTO??????
Tää kuulostaa nyt tyhmältä ja dramaattiselta, mutta mua alko ihan tosissaan itkettää kun luin ton.

Phuh.

Pyytäkää anteeksi, jos olette tehneet jotakin oikeasti väärin.
Syntyminen tai olemassaolo ylipäätänsä ei ole väärin.
Itkeminen ei ole väärin.
Hetkellinen epätoivo ja murtuminen ei ole väärin.

Itsensä vihaaminen ja vahingoittaminen ei ole oikein.

Toi viimeinen kohta, joss pyydetään anteeksi itseltään... Se on ainoa, jossa on edes jotain järkeä, varsinkin jos anteeksipyynnön jälkeen alkaa pyrkiä parempaan, toimia toisin.

Rakas minä, anteeksi että satutin sinua. Anteeksi, että haukuin sinua rumaksi. Anteeksi, etten hyväksynyt sinua. Anteeksi, että petit luottamuksesi. Anteeksi, että ajattelin sinusta sitä kaikkea kamalaa. Lupaan, että arvostan sinua tästä eteenpäin.

Kuvitelkaa itsenne tilalle joku kaveri. Eihän kukaan kohtelisi kavereitaan näin:

"Mä olen ruma."
"Joo, niin ootkin, ihan saatanan ruma, kukaan ei voi ikinä tykätä susta."

"Mä olen huono koulussa."
"Ei kannata edes opiskella, koska toi on niin totta."

"Mä petin kaikkien odotukset."
"Niin teit, tapa ittes."

"Mä en kelpaa kenellekään."
"Ihan oikein. Et koskaan."

"Kukaan ei luota muhun."
"Miks luottais? Sähän oot pelkkä valehteleva, epäaito paska."

"Mä viiltelin viime yönä."
"Mikset suoraan tappanu ittees? Ei susta ole mitään hyötyä."

Tunnistaako joku puhuneensa itselleen noin? Minä ainakin. Mutta, jos joku sun kaveri sanois noin...

"Mä olen ruma."
"Etkä oo, musta sä oot tosi nätti. Eikä ulkonäöllä sitäpaitsi oo väliä, se on sisäinen kauneus joka merkitsee, ja sitä sulta löytyy vaikka muille jakaa."

"Mä olen huono koulussa."
"Yks huonosti mennyt koe ei tuhoa kaikkea. Luet seuraavan enemmän ja pärjäät, mä voin vaikka auttaa sua."

"Mä petin kaikkien odotukset."
"Et pettänyt. Sä itse odotit iteltäs liikaa, ei kukaan muu oo pettynyt."

"Mä en kelpaa kenellekään."
"Jos et kelpais, miks mä olisin tässä? Mulle sä kelpaat."

"Kukaan ei luota muhun."
"Mä luotan. Sä olet sen arvoinen."

"Mä viiltelin viime yönä."
"Älä tee sitä enää koskaan! Miksi? Seuraavan kerran kun tuntuu siltä, soita mulle. Tai kirjota tai piirrä tai juokse vaikka ympyrää, mutta älä vahingoita ittees. Se on väärin sua kohtaan."

Jaaaa kuinka moni tunnistaa itsensä, "näin sanoisin kaverilleni"? Puhukaan itellenne samalla tavalla, listatkaa parhaat piirtenne ja HYVÄKSYKÄÄN ITSENNE.

Ja eikö teillä muka ole merkitystä?
Jos te joskus pysäytitte kaupungilla jonkun, edes muutamaksi sekunniksi... Se saattoi pelastaa sen vaikka jäämästä juuri edestä pyyhältävän auton alle.
Jos te joskus kehuitte jotakuta, se alkoi ehkä sen takia hitaasti hyväksyä ulkonäkönsä/luonteensa.
Ja miettikää vaikka teidän vanhempia; niiden elämä ois luultavasti aika erilaista ilman teitä. Tyhjempää.
Jos te ootte jonkun ainoa ystävä... Ilman teitä sillä ei ois ketään.
Pienet teot voi pelastaa elämän.

Loppuun vielä lisää tumblr-kamaa, mutta vähän eri sarjasta. Nämä on tarkoitettu teille ihan kaikille. :')







♥

...





sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Pikapäivitys

Käykääs vastailemassa tuohon kyselyyn bloggaustoiveista niin keksin kirjoiteltavaa!

Nyt tuntuu, että mielessä olisi n. miljoona eri "paasausaihetta" eli perusteluja perustelun perään mielipiteestäni x. Ehkä minä jonkun niistä väännän loppuunkin sitten kun aikaa löytyy - eli joskus, öö, kirjotusten jälkeen?

Ja lisäksi kirjoituttaa ihan älyttömästi, muuta läksyt. Perhana.

Joo, tää tosiaan oli pikapäivitys koska lopetan nyt ja --- ihansamavaikkaenkunläksyt, NYT. MÄ. KIRJOITAN.

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Biisejä 1/3

Tällaisen kivan biisihaasteen ensimmäinen kolmasosa. Okei, tämä pitäisi tehdä että 1/pvä, mutta kun en ehdi joka päivä ja nyt on tylsää. xD

day 01 - your favorite song

Hmm. Tää onkin tavallaan aika hankala, koska se, mitä popitan eniten, vaihtelee. Taustalla kuitenkin pysyttelee ikuisesti tämä rakas ihanuus. Green Day - Boulevard of Broken Dreams.


day 02 - your least favorite song

Selvä juttu. Lady Gaga - Bad Romance. Hyi. >.<


day 03 - a song that makes you happy

:) En edes tiedä miksi, mutta tämä piristää aina. We shoot the moon - Sway your head



day 04 - a song that makes you sad

Hmm... Näitäkin on monia. Tämä ehkä eniten. Ihan älyttömän kaunis kappale, saa jotenkin... Hyvällä tavalla surulliseksi. Tuo mieleen vähän vaikeampia aikoja. :/ The Rasmus - Sky. (ihan liian tarkasti mun päästä viime keväänä.)



day 05 - a song that reminds you of someone

Apua, näitä on ihan liikaa! Ja liian moniin ihmisiin liittyen! Otetaan nyt kuitenkin tämä, koska siitä tulee mieleen kaveri, jota en nykyään ihan joka päivä näe - eri lukiot. ): Madonna - Dear Jessie.


day 06 - a song that reminds you of somewhere

Hmmhmmhmm. Vaikea! Mutta tämä, koska nimenäkin oleva paikka tulee mieleen - luokkaretki siis, vaikkei siellä tätä kuunneltu. xD Mutta koska nimi. Johanna Kurkela - Pohjanmaa.




day 07 - a song that reminds you of a certain event

Mietin pitkään, ja sitten tämä pamahti mieleen. Tämän biisin ansiosta aloin kirjoittaa Avunantajaa! :D Kelpaako tapahtumaksi?


day 08 - a song that you know all the words to

Näitä on moooooonta. Esim kaikki American Idiotin biisit. Mutta enpäs otakaan mitään niistä vaan... *mietintää* Lapsuuden usko, koska konfisbiisin muistaa tietysti ulkoa. :) Tästä tulee mieleen kaikki ne riparin kivat puolet, vaikka en voi kyllä sanoa, että omani olisi mikään "nuoruuden paras kokemus ja kesän kohokohta ja plaaplaa" ollut. Tämä biisi on kyllä tosi nätti, kakkossäkeistössä tulee itku.

 

day 09 - a song that you can dance to

Koska koulun tanssitunnit. Foxtrot on kivaa! ♥ (kirjoitinko sen edes oikein? xD)


day 10 - a song that makes you fall asleep

Mikä tahansa Johanna Kurkelan toimii, mutta otetaan nyt erikoisempi esimerkki. Ja tämä siis ei tarkoita, että biisi olisi tylsä, kuuntelin tätä vaan yhteen aikaan aina ennen nukahtamista ja tämä saa edelleen rauhoittumaan. :) The Rasmus ft. Anette Olzon - October and April.


 
Joskus viikonloppuna sitten seuraavat kymmenen, ja ehkä muutakin juttua. :)

maanantai 20. elokuuta 2012

Koulukuulumisia

.Huhhuh, mikä eka viikko! :o En ole ehtinyt edes ajatella bloggaamista. Viikonloppu taas meni cosseja ommellessa, eli ei konetta silloinkaan. ):

Eli toisin sanoen, ihan mieletön kiire koko ajan. Silti olen oikeastaan tykännyt tästä lukiotouhusta :D Paljon kivempaa kuin oletin, PALJON PALJON PALJON kivempaa kuin ysiluokalla.

Tiistai oli pelkkä lyhykäinen tutustumispäivä, päästin jo, ööh, yhdeltä? En muista enää. xD Joka tapauksessa, tavattii "ruu" eli ryhmänohjaaja, jota tosiaan tulen täälläkin nimittämään varmaan ruuksi. Koulun jälkeen käytiin yhden kaverin kanssa keskustassa jätskeillä, todettiin, että ne oli liian pienet, ostettiin lisää ja mentiin meille syömään litran vaniljajätskipaketti puoliksi. xD Nam! Sen jälkeen kello olikin jo hups neljä, ja keksittiin, että soitellaanpas toiselle kaverille, joka käy Hesassa asti lukiossa. Napattiin se sitten juna-asemalta ja säädettiin sitten kolmestaan jotain kahdeksaan asti. Oli kivaa, jei! :) Kavereita pitäisi ehtiä nähdä enemmän ihan koulun uhallakin... Jotkut jäi kesällä ihan liian vähälle huomiolle, anteeksi. ):

Keskiviikko... Viikon pahin päivä. Yllätyin kyllä silti positiivisesti. Tai no joo, matikassa tipuin kärryiltä kolmannessa esimerkissä, enkussa olen täysin enkkuneron kaverin suomennosten varassa, bilsa on aina bilsaa är, kemiassa oli tylsä infotunti, saksan ope oli tosi kiva! Ja valitukselta vaikuttavan muun päivänkin ajan viihdyin ja oli ihan kivaa. Koulusta poljin suoraan tallille (5km) koska ratsastus alkaa klo 17. Ehdin ihan hyvin, ja kun hevonenkin oli valmiina niin jäi jopa hetki luppoaikaa. Onnistuin varmaan säikäyttämään monta ala-astelaista jättämään lukioon menemisen xD En edes yrittänyt, kunhan selitin että tulin suoraan koulusta ja kävin lukkarini läpi. Niitten ilmeitten jälkeen kiirehdin sitten sanomaan, että kaikilla kavereilla on helpompi lukkari ja siellä on tosi kivaa... Toivottavasti eivät ihan minun lausuntojeni perusteella sitä päätä. Niin, hevosen selässäkin sujui ihan kivasti, menin Vilillä ja koulua tahkottiin. Sain kehuja pohkeenväistöstä! XD Jee. Ja melkein lensin selästä kun herra päätti näyttää, että osaan muuten pukittaa jos sitä raippaa annat... No, eipä sen yhden kerran jälkeen edes tarvinnut, ihan nätisti meni. Kotona olin vähän ennen seitsemää ja aika kuolleena :D Nukahdin ennen kymmentä. Onneksi ei ollut läksyjä seuraavalle päivälle, niistä ei olisi tullut mitään.

Torstainaaaa en mennytkään saksantunnille, hah. Psykologi, jolta livistin puoli tuntia etuajassa. xD Käyn siellä siis diabetekseen sopeutumisen takia. :P Jups, sieltä sitten terkantunnille, ja se opettaja oli ihan mahtava.

Opettaja: "Jos joku teiän kaveri inhoo kaikkee urheilua eikä sillä oo mitään motivaatiota, miten yrittäisitte saada sitä innostumaan?"
Random tyttö eturivistä: "Ehdottelemalla eri lajeja?"
"Yritä!"
"Siis... Täh?"
"Yritä ehottaa mulle jotain lajia."
"No... Lähetääks lenkille?"
"En jaksa."
"Pelataan sulkkista?"
"Tylsää."
"Futista?"
"Tyttöjen peli!"

Ja tässä kohtaa hajottiin kaikki. xD Sitten taas enkkua, apua, yllätyn joka tunnin jälkeen kun olen vielä hengissä. Sitten liikkaa, sama opettaja kuin terkassa, perus aikataulu- & infotunti. Ja koska opo alkaa vasta starttipäivien jälkeen, pääsin jo puoli kolme omgomgomg ♥♥♥
Kotona... Läksyjä. Tuli vähän 'pitkä matikka ei ole mua varten'- olo. Läksyissä meni yli 1,5h, yhtä tehtävää tein TUNNIN enkä saanut valmiiksi!! DDX Yhhyh.

Perjantai. Matikkaa. Sain vastauksen siihen mahdottomaan tehtävään ja jopa ymmärsin juttuja! I'm so proud of myself ♥ (ja edelleen inhoan enkkua lol.) Kemiassa oli kivaa, tajusin ne asiat ja näin :D Sain tehtyä hirveän läksymääränkin jo ruokavälkällä! Bilsassa oli sijainen ja olikin sitten kivempaa, koska sijaisena oli viime keväänä kirjoittanut tyyppi ja tunti meni sitten vähän rennommin. xD Vika tunti terkkaa, taas kivaa~ Katseltiin karttoja, joihin oli värikoodattu mm. ylipainoisten määrää, onnellisuutta, alle dollarilla päivässä eläviä ym. Sarjassa hienot keskustelut:
Joku: "Miks Venäjä on punanen?" (eli hyvin onneton)
Ope: "No, siellä on surullista."
Minä: "Miksei Afganistanista oo tietoja?!" D:
Ope: "Ehkei sinne oo uskallettu mennä kysymään..."
(Olisin osannut selittää, että siellä ei ole ollut sotatilaa sitten vuoden 2001 kun talibanit syöstiin vallasta, ja että siellä on tutkittu noin miljoonaa asiaa sen jälkeen... Mutten sitten viitsinyt. Tai siis, eihän siellä tietenkään turvallista ole, muttakun. Joo, olen Afganistan-fani. Koska Leijapoika ja MUUTAMA muu kirja.)

- ym kysymyksiä -
Minä: "Onks islamilaisissa maissa kysytty myös naisten mielipiteitä vai vaan miesten?"
Ope: "Nyt siirrytään kyllä seuraavaan asiaan, mä en tiedä!"

JA SITTEN KOTIIN JA VIIKONLOPPU JA KAIKKI ON PARASTA IIK ♥ Ita meni kavereiden kanssa... (HolDen-simssiä ja muuta jännää. xD)

Lauantaina. Cosseja. Kaveri tuli heti aamusta ja lähdettiin heti kaupungille. Ensin metsästettiin kankaita tai joitakin osia valmiina, vaivuttiin epätoivoon kun ei löytynyt oikeasti mitään, ja sitteeeeeen ostettiin NÄMÄ.


Eli XXL-teepaita ja XXXXXXL-hame.
Pisteet sille joka arvaa, mikä cossi näistä on tulossa. xD
Sen jälkeen ommeltiin iltaan asti, KATSOTTIIN NÄLKÄPELI<333 (bongattiin se Prismasta tyyliin "Tolla tytöllä oli Nälkäpeli-DVD kädessä!" "OMG MISSÄ" *pikajuoksu dvd-osastolle* "OMG OMG OMG OMG NIITÄ ON TÄÄLLÄ IIIIIIIK!!!!!" XD

Sunnuntai. Ompelua. Saatiin kaverin cossi valmiiksi! :D Ja mun omakin ihan ok vaiheeseen, kyllä siitä vielä valmis tulee. Illalla vielä läksyjä (saksassa menikin sitten tunti, koska myös torstain tunnin tehtävät) ja epäsäännöllisiä verbejä.

Tänään... Menin vasta puoli kymppiin koska edelleen perutut opontunnit :D Sitten kuvista, jossa olo vaihteli "TÄSTÄ EI TUU MITÄÄN YHYY" ja "helpotus, taidehistoriasta mä selviän"-olojen välillä. Ihan kivaa oli. :) Sitten taas kuolemaenkkua, bilsaa ja saksaaaaaaa VERBIKOE IIK. Kymmenen verbiä kysyttiin (opeteltavana oli 30) ja kahdeksasta osasin kai kaikki muodot, kahdesta en mitään. xD Kai sillä läpi pääsee?

Huomenna edessä starttipäivä eli ei läksyjä. ♥ Hihii~

Rakastuin muuten Ed Sheeraniin. :D Avattiin lauantaina voice ompelun taustalle, ENSIN TULI LINKIN PARK LIVE IN BERLIN OMG pompin ihan hulluna ja kikattelin ja vaikka mitä XD Ja sen jälkeen videon josta eka huomio oli SE ON RON OMG, joo eli siis Rupert Grint näytteli videossa. Etsittiin myöhemmin vielä tubesta (saatiin selville että biisin nimi on Lego House ♥) ja sillä kertaa kuunneltiin biisiäkin eikä pelkästään ihkutettu "Ronia". XD Se on aivan ihana~ (Aika Ron/Hermione ;u; ) ja joo, voisin kirjoittaa ficinkin. DenNoria koska biisin nimi.

I'm out of touch, I'm out of love
I'll pick you up when you're getting down
And out of all these things I've done
I think I love you better now

I'm out of sight, I'm out of mind
I'll do it all for you in time
And out of all these things I've done
I think I love you better now
...
And out of all these things I've done
I will love you better now


P.S. Tuo "valittuja sanoja"-tunniste merkkaa ihan siis lainauksia jostain. xD Hieman epäselvä, ehkä.

maanantai 13. elokuuta 2012

EN HALUA KOULUUN

Hellurei ja hellät tunteet. Tai vähemmän hellät, koska huomenna pitää raahautua suoraan lohikäärmeen luolaan - koulu alkaa. Ja lukkari on niin ehana että.

Maanantai: 8-16
Tiistai: 8-16
Keskiviikko: 8-16
Torstai: 8-16
Perjantai: 8-14.30

Aineina ekassa jaksossa matikka, saksa, opo, kemia, bilsa, kuvis/liikka/musa (ei tietoa mikä/mitkä noista koska lukkari on sekava) ja terveystieto. Jeejee. Suhteeni näihin aineihin kun on seuraavanlainen:
Matikka - en tykkää, vaikka ihan hyvin se on tähän mennessä sujunut, todistuksessa ysi... Vaikka yhdestä kokeesta tipahti nätti seiska. Enkä oikeasti tykkää koko aineesta, ja sitten kun se on vielä pitkänä... Ei tuu mitään. Ärgh.

Saksa - inhoan, inhoan, inhoan, INHOAN! Suurimmilta osin yläasteen opettajani takia, sai koko kielen kuulostamaan pelkältä poikkeuksen poikkeuksen poikkeukselta ja ärsyttäviltä es-päätteiltä. Jos opettaja on kiva... Ehkä inho vähenee hiukan. Mutta silti. Yhhyh. Tunteja tietysti kolme kertaa viikossa, jeejee, ja kaksi niistä päivän viimeisenä, 14.45-16.00.

Opo - neutraali, tosin yläasteella oli aika pirun tylsää ja ysillä ärsytti, kun käsiteltiin vaan amiksia. Riippuu oposta. Ja siitä, onko lukion opossa jotain järkeä, yläasteella (ainakaan seiskalla ja kasilla) siinä ei nimittäin ollut. Ysillä sai sentään papereita, joista oli hyötyä, itse opetus - no jaa, kun suuntana tosiaan oli lukio.

Kemia - ei ehkä pahin mahdollinen, muttei suosikkinikaan. Huomattavasti kivempaa kuin fyssa, ja ne kokeet on ihan hauskojakin joskus. Jos ei käsitellä sähköä, voisin jopa tykätä. (Vihaan sähköä en ymmärrä sitä yhtääääään D: ) Yläasteen opettaja oli tosi kiva, toivottavasti lukiossa ei ole ihan kamala...

Bilsa - inhokkiaineeni. Piste.

Kuvis - en osaa piirtää, en maalata, en muovailla, en mitään. Joten en tykkää. Suorastaan riemuitsin, kun siitä pääsi kasin ja ysin ajaksi eroon... Tervetuloa vaan takaisin, kuvis, vihaan sinua ja saan haukut kun sanon sen. Koska kaikkienha pitäisi tykätä siitä iiiiihanasta aineesta, jossa saa piirtää jne. eikä tarvitse lukea (paksuin kirja on kuvikseen...) eikä tehdä mitään tyhmää! Luojan kiitos ne pakolliset kurssit näyttivät olevan taidehistoriaa, siitä ehkä selviä.

Liikka - en harrasta mitään lajia, josta tunneilla olisi hyötyä. Ratsastus on urheilua (tulen tunneilta aina ihan puolikuolleena, lihakset kipeinä ja hiestä märkänä), mutta siitä ei saa mitään plussaa. Liikka on sinänsä ihan kivaa, tykkäsin kasi- ja ysiluokan opettajastamme jne. Tykkään sählystä, pesiksestä, telivoimistelusta, luistelusta, lentiskin on ok, tanssimisesta tykkään oikeastaan tosi paljon :D (jos pariongelmia ei lasketa.) Suunnistusta kammoan, koska en osaa. Tässä kohtaa diabeteksesta on sentään hyötyä: saan parin, ei tarvitse eksyä yksi. Hah. Hiihto - ei kiitos, joudun hiihtämään poruoiden pakottamana vapaa-ajalla ihan liikaa. Jalkapalloa inhoan. >.< Mutta joo, liikka menee.

Musa - en laula, en soita, ei rytmitajua! Inhoan koko ainetta! Ala-asteella oli äärimmäisen tylsää, kun ne tietyt tyypit pääsivät aina soittamaan ja muiden piti hoilottaa Naapuria ja Muksista ja Puf lohikäärmettä ja Kolmea comboyta. Yläasteella tykkäsin ensin, koska opettaja oli tosi kiva ja tunnit monipuolisempia - ihan oikeasti opeteltiin asioita, kaikki pääsivät soittamaan jne. Sitten opettaja vaihtui - heihei, musainnostus. Luovuin aineesta iloisena seiskan loppuessa. Saas nähdä, miten käy... Huokaus.

Terveystieto - perusjutut painonhallinnasta ja ensiavusta ja ruokavaliosta - yh. Yläasteen opettaja oli aika mielenkiintoinen tyyppi. Ivallinen, työykeä, mutta sitten yhtäkkiä oikeastaan tosi kiva! Ja syömishäiriöt + mielenterveys kiinnostivat aiheina, vaikka tunnit olivat joskus tosi rankkoja juuri koskettavien aiheiden takia... Gäh, terkka on niin laaja aine, ettei voi suoraan sanoa, tykkäänkö vai en. Riippuu tietysti myös opettajasta. Ja niin, diabetesluennoilla voin ainakin nukkua ihan rauhassa.

Menipäs valittamiseksi. xD En oikeasti ole edes millään valivalimarimarituulella! Heräsin kuudelta aamulla herätyskellon itsestään säätämään sumutorveen ja pääsin heti ylös. :D Huone siivottu, marjoja poimittu, kohta suuntaan kirjastoon hakemaan sen varauksessa olevan Nephewin levyn - ja sitteeeeen... OpenOffice auki ja kirjoittamaan! ♥ LUPAAN PYHÄSTI, ETTÄ JULKAISEN TÄNÄÄN JOTAKIN.

Heippa!

P.S. Ai niin, lauantaina oli serkkuni häissä. Oli tosi kivaa, näki sukulaisia pitkästä aikaa, ruoka oli hyvää jne. Teekkarikuoro oli esiintymässä ja lauloivat tosi nätisti. Melken itku tuli, kun vetivät Eppu Normaalin Sadan vuoden päästäkin. Ja pääsin tanssimaankin! Maailman kahdeksanneksi ihmeeksi pikkusisko nro. 1 suostui valssaamaan. xD (ja 5v hännänhuippu oli tietysti ihan innoissaan kun sai tanssia.) Olisin itse jaksanut vielä kauemmin, mutta piti sitten lähteä viemään pikkusisko nro. 2, siis se viisivuotias, nukkumaan. Illalla vielä riideltiin nätisti sen vanhemman naperon kanssa, mutta aamulla saatiin sovittua. Kiva päivä siis oli!

Onneni häilyvän uskoin näin säilyvän
ikään kuin
sadan vuoden päästäkin muisteltais
kuinka me iloittiin...

lauantai 4. elokuuta 2012

Osa I - Muistoja vain

Päätin nyt aloittaa ihan kunnon bloggaussarjan. xD Analysoin siis songficcejäni tarkemmin, katsotaan jos myöhemmin pääsisi muitakin mukaan.

Miksi sitten juuri songficit? Koska miltei kaikki ficcini, joihin olen itse tyytyväinen, ovat niitä. Ja koska, jos joku ei ole huomannut, musiikki on minulle tosi tärkeä juttu.

Ja niin, songficeistä pysyn hyvin kärryillä, kun ne (lähes) kaikki löytyvät samasta paketista. Ajattelin siis käydä läpi vain sen paketin ficit... Mockingbirdistä kuulitte jo, ja ne pari ajalta-ennen-pakettia eivät ole, krhm, huomionarvoisia. (Okei, Anteeksiantosi on jo aika lähellä omaa tyyliäni, mutta sen kirjoittamisesta on jo niin kauan, etten varmaan keksisi mitään sanottavaa.)

- - -

OSA I - Muistoja vain
Hahmot: Seychelles (Cecilia), Ranska (Francis) ja Englanti (Arthur)
Ikäraja: K+
Julkaistu: 14.5.2011
Kappale: Johanna Kurkela - Hyvästi, Dolores Haze


Rakastan tätä kuvaa ♥ ;__;

*vetää syvään henkeä*

Niin. Tämä. Okei, tämänkin kirjoittamisesta on jo yli vuosi (kauhistus), mutta... Johanna Kurkelan kaikissa kappaleissa on aivan ihanat sanat, hänen äänensä on aivan upea, muutenkin kaikki biisit tuntuvat jotenkin läheisiltä. Varsinkin tämä - ja yksi, johon on myös tehty ficci, joten kuulette myöhemmin. Aina, kun kuulen tämän, ajattelen tätä ficciä, ja ajatusten sävy on suoranainen ihme. Ei sitä "äh hemmetti jos tekisin tän nyt niin siitä tulis niin paljon parempi". Ajattelen rehellisesti, että en vieläkään olisi osannut toteuttaa tätä paremmin kuin toteutin silloin viime vuoden toukokuussa. Tämä on ehkä oma suosikkini kaikkien kirjoittamieni ficcien joukossa. Sinänsä jännää, että hahmot/pari eivät ole ihan ykkössuosikkejani. Seychellit tuntuu kamalan epäsuositulta hahmolta, jos ihmisten puheita kuuntelee. :o En yhtään ymmärrä miksi, minusta tyttönen on aivan ihana. :') (asiaan saattaa tietysti vaikuttaa sekin, että yksi ystävistäni neitiä cossaa.) Ranska taas jakaa mielipiteet aika täydellisesti. xD Ja joo, eipä herran luonnekaan aivan täydellisen selkeä ole, siitä liikkuu monia versioita. Itse tykkään (ja kirjoitan) sellaista vähän "pehmompaa", romanttista, huolehtivaa versiota, ei niin kamalaa pervoa kuin jotkut ajattelevat. Ja Enkku... Okei, en tykkää hahmosta ehkä niin hirveän paljon, mutta sitä on kuitenkin suht helppo kirjottaa. xD Eikä se nyt tässä niin isossa roolissa olekaan, 1 vai 2 repliikkiä?

Tässä ficissä kokeilin myös uutta tyyliä; en vain sijoitellut sanoja väliin vaan laitoin hahmon oikeasti laulamaan ne. (Johannan ääni sopii Cecilialle mielestäni aika hyvin! :D) Tuots akonsertista sai myös kätevästi yksinkertaisen "nykyaikajuonen" - muistoihin pohjaavassa tarinassa se on joskus, hmm, hiukan vaikeaa.

Oivoi, nuo sanat on niin nätit. Melkein itku tulee ainakun kuuntelen tai edes luen. Ja koska sanoitus on niin hyvä, kirjoittaminen oli helppoa ja hauskaa, ei mitään pakko-saada-tähän-jotain, vaan teksti virtasi helposti ja sanat asettuivat paikalleen lähes itsestään.
Mielestäni Ranska sopii hyvin huolehtivaisen isoveljen/isän rooliin (ei siis minkään ylihuolehtivaisen (Hollanti!) vaan sellaiseksi, hmm, lempeäksi ja isälliseksi hahmoksi, joka jaksaa aina selittää pienemmille asioita, joita nämä eivät ymmärrä. Ja opettaa tietysti varsinkin rakkaudesta kaiken maan ja taivaan väliltä. xD (älkää ajatelko pervosti! Yrittäkää, hmm, romanttisesti?)

Tässähän on sellainen asettulu, että FrUK on ollut olemassa ennen tarinaa, mutta sen aikana sitä ei paljoa nähdä. Francisin hahmoon liittyy siis vielä tietynlainen haikeus ja kaipuu, joka sitten lopulta pakottaa hänet jättämään "pikkusiskonsa" ja koko kauniin saaren. Mutta vasta, kun kaikki on opetettu ja pikkuneiti pärjää omillaan. :') (Haluan isoveljen. Olen aina halunnut. Äitini, jolla on kolme kappaletta isoveljiä, on taas aina halunnut pikkusiskon - joita minulla on kaksi. Maailma on epäreilu.)
Ja niin, tarina loppuu perinteisesti lähtöön - Cecilian omaan, nimittäin. Olen aika tyytyväinen tuohon loppuunkon, äh, kuulostan varmaan tosi itsekkäältä, mutta onnistuin kerrankin virittämään sen juuri sille haikeuden tasolle, jolle halusin.

Hitsiläinen, minä tykkään tästä ficistä. Olen siitä ylpeä, ja se on minulta aika paljon sanottu. Lapsiaan (joita ficit/tarinat/runot/hahmot muuten oikeasti ovat) ei tietysti saa asettaa paremmuusjärjestykseen, mutta silti. Tähän olen hyvin tyytyväinen yhä edelleen. Suurin kunnia kuuluu tietysti biisin sanoittajalle, joka tavallaan teki noin 90% hommasta minun puolestani :'D Kiitos siis, Eppu Kosonen, olet nero. Ja kiitos Johanna kun lauloit niin kauniisti ettei silmät pysy kuivina. :')

Aamuyöllä juostaan pois
Paetaan ja juostaan pois
Kuka meitä huolettais
Kuka meidät kiinni sais
Pieni polku kauas vie
Mennään ihan minne lie
Muiden silmää karkuun me
Sinun vuokses kaiken teen...

perjantai 3. elokuuta 2012

Kuulumisia + ratsastuskuvia!

Ensinnäkin SUURKIITOKSET 300 katselukerrasta! :o Ja toiseksi, anteeksi tämä tauko. Ei vaan yksinkertasesti ole tapahtunut mitään, mistä tekisi mieli kirjoittaa. Kaipa nyt silti voisi lyhyesti mainita joitakin tapahtumia tästä heinäkuun lopulta ja - nyyhkis kesän loppu lähestyy - elokuun alusta.

Oltiin taas melkein viikko mökkeilemässä, vähän huonommilla säilläkin... Noh, ei nyt pahasti satanut, lähinnä öisin ripotti, mutta taivas oli pilvessä melkein koko ajan eikä lämpötilakaan maailman korkein. Poimittiin mustikoita ja syötiin niitä litrakaupalla x'D Järvivesi oli 20-asteista eli oikeestaan aika lämmintä, saunan pesästä putsattiin tuhkat ja saatiin mukavia rielun sadan asteen saunoja. Sieltä oli sitten kiva tulla ulos varsinkin sinä yhtenä iltana kun oli ehkä 10 astetta lämmintä ja ihan järkyttävän kylmä tuuli... Oikeastaan joka päivä tuuli jonkun verran. Mukava puihinkiipeilysää, siis : D

Minä puussa! Kuka bongaa?


Ja zoomattuna. xD
 Ihan kivaa siellä siis oli, kirjastosta lainasin pitkästä aikaa kunnon kasan fantasiakirjoja, lähiaikoina kun olen pyörinyt ihan kaunokirjallisuuspuolella. Luin ykköslempikirjani (okei, jakaa sijan Leijapojan kanssa) Jäämaan Huudon, olikohan se nyt 12. vai 13. kerta. Siinä sitten virnuilin ja pillitin ihan silkkaa nostalgiaa. :') Se on aivan upea kirja. LUKEKAA KAIKKI!!!
Jäämaan jälkeen eksyinkin sitten Pottermaailmaan. Olen lukenut kaikki moneen kertaan, mutta päätin nyt lainata Feeniksin Killan - sen olen lukenut "vain" 2 kertaa aiemmin, koska yhyy nyyh lempihahmoni kuolee. (en kerro kuka, jos sellainen ihme sattuu, ettei joku ole lukenut.) Ja kun sitten kotiin päästiin niin kaivoin hyllyst vielä Puoliverisen Prinssinkin, eli aika Potterhuuruissa olen tässä ollut :D Ja kun yöt olen lukenut niitä, niin päivät on menneet aika hyvin The Sims 2:n maailmassa. Mitenniin pelaan ihan liikaa? 8h/pvä on ihan normaali määrä! No ei, en oo pelannu ollenkaan piiiitkään aikaan, nyt vaan iski joku kauhee riippuvuusputki. xD Ja se on hyvä peli!! :D

Viime tiistaina meille saapui viikoksi kroatialainen vaihtari Dominic, jonka kanssa olen sitten yrittänyt kökköä enkkuani sönköttää. Oman pään sisällä tuntuu että joo kyllähän mä ihan sujuvastikin osaan mutta sitten kun pitäis puhua... Okei my name is Liisa ja siihen se loppu. xD I LIKE GREEN DAY !!!!!

Keskiviikkona olin taas pitkästä aikaa ratsastelemassa :) Pääsin ensimmäistä kertaa juuri "mammalomalta" palanneen Vieno-suokin kyytiin ja tykkäsin kyllä. Oli se aluksi vähän tahmea, mutta parani loppua kohden. Laukat nousi ihan kivasti ja avotaivutus sujui oikeastaan yllättävänkin hyvin. Ja karsinassa odotteli tietysti se pikkuvarsa Aino, ihan älyttömän suloinen ilmestys oli! :D
Ja koska kerrankin sain raahattua isin mukaan (ja Dominickin tuli sitten katsomaan) sain kuvia siitä ratsastuksesta! Mun tunteja on kuvattu viimeks ehkä sillon kun kuus vuotta sitten alotin, joten olin nyt tosi tyytyväinen. Kuvista näkee niin hyvin mitä esim. istunnassa pitäis korjata. Mulla on aina ollut sellanen, kröhöm, pienehkö ongelma siinä, että nojaan liikaa eteenpäin. On se tietysti paljon parempi kun joskus alottaessa kun kökötin siellä selässä niin kumarassa että au, mutta edelleen varsinkin laukasta raviin siirtyessä heilahdan helposti eteenpäin, ja tietysti vähän joka kohdassa löytyy fiksattavaa - jalustimet valuu pois päkiältä, jalkaterä on vaakatasossa, nyrkit lipsuu sivuttain... Mutta joo, ei se nyt niin pahalta näyttäny kun oletin. Ehkä mä oon kuudessa vuodessa sentään jotain oppinu : D

Ja niitä kuvia sitten...


Kyllä, olen heppatyttö. ;)




Torstaina kävin parin kaverin kanssa Tampereella shoppailemassa. :D Mukaan lähtivät kirkkaankeltaiset farkut, kirkkaanvihreä koululaukku, Jari Tervon Layla-kirja (yli 15-vuotiaat lukekaa!), Nickelbackin All the Right Reasons- ja Pariisin Kevään Kaikki on satua-levyt + DOWNTON ABBEY EKA TUOTANTOKAUSI DVD:LLÄ!!!!!!!!! ♥♥♥ Ihan mahtava tv-sarja, sen käsikirjottaja on nero ja näyttelijät ihan ylimahtavia :D En malta oottaa että kolmas tuottis tulee syyskuussa! Eilisilta kuluikin mukavasti 1900-luvun alun Iso-Britanniassa. ;)

Ja yö Pariisin Kevättä kuunnellessa. Mystisia sanoituksia :o Hienoja, mutta tosiaan mystisiä. Ja kuten arvata saattaa, muutama epävarma ficcisuunnitelma pulpahti mieleen... Ja syntyipä niiden inspiroimana runokin.

Ehkä mä olen vähän yksinäinen
Mutta ois helpompaa
jos ei joku koittais kiinni ottaa
Ehkä mut on tehty olemaan tällainen
Mun silmiin sattuu
vaikkei itkeminen tee kipeää
Oli meillä aikaa
ehkei se ollutkaan niin pahaa
Ehkä me vana unohdettiin suuret onnen maalaukset
ja nähtiin vain
surujen sirpaleet

Ehkä mä olen vähän yksinäinen
Mutta ois helpompaa
jos ei mieli yrittäis maalauksia laajentaa

(c) MINÄ ITSE DO NOT STEAL MY ART etc XD

Ja näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa. :)