LUE.
...
Uskovaiset: Jos on olemassa Jumala, joka on luonut jokaisen ihmisen, oisko se luonut SUT, jos sulla ei olis mitään merkitystä?
Ateistit: Syntyiskö miljoonien vuosien evoluution tuloksena ihminen, jolla ei ole mitään merkitystä?
Selasin eilen Tumblria pitkästä, pitkästä aikaa.
Vastaan tulleet kuvat oli luokkaa nämä:
Huomaatteko, mikä esintyy noissa lähes kaikissa? "I feel..." Niin. Siltä tuntuu. Unohtakaa ne tunnut ja kysykää ihmisiltä, pitääkö ne paikkaansa.
Mä tiedän, että nimen omaan se, että tuntuu joltakin, on pahinta; ei voi olla varma, että se on totta, mutta kun tuntuu siltä.
Älkää ajatelko niitä tuntuja.
Ajatelkaa tosiasioita. Onko kukaan sanonut, että olisin turha? Onko kukaan haukkunut minua rumaksi? Onko kukaan kieltäytynyt kuuntelemasta murheitani? Onko joku sanonut, että olen turha? Onko kukaan sanonut, että olen kamala paskapää jonka pitäisi kuolla?
Voisin veikata, että vastaus suurimpaan osaan kysymyksistä on EI.
Ja kun olette todenneet sen, ajatelkaa näin: Pitääkö joku minusta? (Pitää.) Olenko edes yhden ihmisen mielestä nätti? (Onko ulkonäöllä sitten jotain väliä? Ja sitäpaitsi olet.) Onko olemassa ihmistä, joka olisi iloinen, jos puhuisin murheistani? (On! Täällä ainakin yksi!) Onko minulla merkitystä? (TOTTA HELVETISSÄ ON. Siitä kohta lisää.)
Ja analysoidaanpas noita esimerkkikuvia tarkemmin.
1. "I feel like I'm bothering people when I talk about my problems."
Totta vai tarua?
Tarua. Ja pahasti. Ainakin musta on hyvä, että ihmiset puhuu ongelmistaan. Puhuminen, tunteiden purkaminen yleensäkin, auttaa. Mä huolestun paljon enemmän, jos ihmiset selvästi vain esittää iloista - tai ei jaksa edes esittää - mutta hautoo kaikkea vaan omassa päässään. Siitä ei seuraa mitään hyvää. Se pahentaa sekä sen ongelmaihmisen että sen ystävien oloa. Miten voi auttaa, jos apua ei pyydetä? Joskus kannaattaa sanoa ihan suoraan, että musta tuntuu, että sulla ei oo kaikki hyvin, voinko mä auttaa?
Vaikket vois, jo se kysyminen auttaa. Avuntarvitsija saa tiedon, että on joku joka välittää.
Mutta älkää silti jääkö odottamaan sitä pyytäjä. Olkaa oma-aloitteisia, yrittäkää itse hankkiutua eroon niistä hankaluuksista.
Eli jos tuntuu, että muita ärsyttää se valitus, mulle saa laittaa vaikka devissä noottia ja FF:ssä viestiä, jos et meseä tai skypeä tiedä.
Mä tiedän, että saatan joskus vaikuttaa ärtyneeltä, jos ihmiset valittaa, ja pyydän anteeksi. Se ärtymys johtuu kuitenkin yleensä vain siitä, että en itse osaa valita oikeita sanoja. Mä kuitenkin haluan auttaa ja kuunnella, jos se avunpyytäjäkin haluaa auttaa itseään. "Olen ruma enkä muuksi muutu yhyy"-viesteissä ei sen sijaan ole oikeasti mitään järkeä, on ihan turha valittaa asioista, joille ei voi mitään.
2. "Always feeling that people don't really like you."
(Hitto mä inhoan verbiä feel.) Jos ne ihmiset ei ihan oikeasti tykkää susta, ne ei ole sun kanssa. Simppeli juttu. Jos ne juttelee sulle, kysyy, voitko olla, ylipäätänsä ottaa kontaktia, ne luultavasti tykkää susta. Ja vaikka joku tuntuis vähän aikaa etäisemmältä, syy voi olla niinkin yksinkertainen kuin kiire. (Nimim. anteeksi kun en ehdi puhua ihmisille mesessä, en nykyään ehdi koneelle käytännössä muulloin kun viikonloppuisin.)
Ja jos ihan tosissaan alkaa tuntua, ettei se tykkää musta, kysy, onko se totta. Ja jos et kehtaa kysyä tai se toinen käyttäytyy oikeasti niin paskamaisesti että kysyminen on turhaa, mieti, mitä sä menetät. Jos se on sulle ilkeä, haittaako se niin kamalasti, ettei se halua olla sun kanssa? Jos se saa sut itkemään joka kerta kun sä puhut sille, eikö oo järkevämpää olla puhumatta? Arvostakaa itseänne edes sen verran, ettette anna muiden kohdella teitä kuin joitain leluja, jotka voi heittää pois kun niihin kyllästyy.
3. "When I'm alone, I think..." jne.
Älä ajattele asioita, jotka sattuu, jos ne ei ole täydellisen ajankohtaisia. Tee jotain muuta. Ajattele jotain mukavaa.
Älä muistele menneitä, jos ne muistot ei ole hauskoja. Ikävät asiat kannattaa muistaa (miten niistä muuten oppisi?), mutta niitä ei kannata pyöritellä turhaan mielessä.
Jos suhun sattuu... Itke. Itke ihan vapaasti niin kauan kuin haluat. Se helpottaa (ja aiheuttaa kivaa päänsärkyä ja silmien turpoamista, mutta joskus kunnon itku on kyllä niitten arvosta.) Ja sitten kun saat itkettyä, pääsemme kohtaan PUHU.
Jos sä valitset oikean henkilön, se ei jätä sua yksin.
4. "I never was anyone's first choise."
Tää on jo niin pessimististä että huhhuh. (Äiti sanoisi että "älä itketä itseäsi." Se on ihan pirun ärsyttävästi sanottu, koska ei sille aina voi mitään. Joskus vaan itketyttää.)
Eli, jos näin kerta on, niin sitten on. Kannattaa miettiä kuitenkin hetki pidempään; voithan sä olla se ensimmäinen vaihtoehto ihan esim. ystävänä tai minä tahansa. Ja jos ei... Itke ja murehdi sen aikaa kun siltä tuntuu, ja kaiva sitten esiin se jota järjeksikin kutsutaan.
Onko mun koko elämä jo takana? (Ei.)
Voinko mä joskus olla se ensimmäinen valinta? (Voin.)
Kannattaako mun lopettaa nyyhkiminen? (Kannattaa.)
Voinko mä tehdä itse jotain sen eteen, että olisin se ensimmäinen valinta? (Voit. Ole oma itsesi ja luota, että se riittää. Se nimittäin ihan oikeasti riittää.)
5. I feel like no one listens to me.
Toistan itseäni, mutta kyllä aina löytyy joku, joka kuuntelee. Ainakin päiväkirja, jos ei ihmistä jaksa etsiä.
...
Oikeastaan "pahin" näistä vastaantulleista kuvista oli tämä.
Tää kuulostaa nyt tyhmältä ja dramaattiselta, mutta mua alko ihan tosissaan itkettää kun luin ton.
Phuh.
Pyytäkää anteeksi, jos olette tehneet jotakin oikeasti väärin.
Syntyminen tai olemassaolo ylipäätänsä ei ole väärin.
Itkeminen ei ole väärin.
Hetkellinen epätoivo ja murtuminen ei ole väärin.
Itsensä vihaaminen ja vahingoittaminen ei ole oikein.
Toi viimeinen kohta, joss pyydetään anteeksi itseltään... Se on ainoa, jossa on edes jotain järkeä, varsinkin jos anteeksipyynnön jälkeen alkaa pyrkiä parempaan, toimia toisin.
Rakas minä, anteeksi että satutin sinua. Anteeksi, että haukuin sinua rumaksi. Anteeksi, etten hyväksynyt sinua. Anteeksi, että petit luottamuksesi. Anteeksi, että ajattelin sinusta sitä kaikkea kamalaa. Lupaan, että arvostan sinua tästä eteenpäin.
Kuvitelkaa itsenne tilalle joku kaveri. Eihän kukaan kohtelisi kavereitaan näin:
"Mä olen ruma."
"Joo, niin ootkin, ihan saatanan ruma, kukaan ei voi ikinä tykätä susta."
"Mä olen huono koulussa."
"Ei kannata edes opiskella, koska toi on niin totta."
"Mä petin kaikkien odotukset."
"Niin teit, tapa ittes."
"Mä en kelpaa kenellekään."
"Ihan oikein. Et koskaan."
"Kukaan ei luota muhun."
"Miks luottais? Sähän oot pelkkä valehteleva, epäaito paska."
"Mä viiltelin viime yönä."
"Mikset suoraan tappanu ittees? Ei susta ole mitään hyötyä."
Tunnistaako joku puhuneensa itselleen noin? Minä ainakin. Mutta, jos joku sun kaveri sanois noin...
"Mä olen ruma."
"Etkä oo, musta sä oot tosi nätti. Eikä ulkonäöllä sitäpaitsi oo väliä, se on sisäinen kauneus joka merkitsee, ja sitä sulta löytyy vaikka muille jakaa."
"Mä olen huono koulussa."
"Yks huonosti mennyt koe ei tuhoa kaikkea. Luet seuraavan enemmän ja pärjäät, mä voin vaikka auttaa sua."
"Mä petin kaikkien odotukset."
"Et pettänyt. Sä itse odotit iteltäs liikaa, ei kukaan muu oo pettynyt."
"Mä en kelpaa kenellekään."
"Jos et kelpais, miks mä olisin tässä? Mulle sä kelpaat."
"Kukaan ei luota muhun."
"Mä luotan. Sä olet sen arvoinen."
"Mä viiltelin viime yönä."
"Älä tee sitä enää koskaan! Miksi? Seuraavan kerran kun tuntuu siltä, soita mulle. Tai kirjota tai piirrä tai juokse vaikka ympyrää, mutta älä vahingoita ittees. Se on väärin sua kohtaan."
Jaaaa kuinka moni tunnistaa itsensä, "näin sanoisin kaverilleni"? Puhukaan itellenne samalla tavalla, listatkaa parhaat piirtenne ja HYVÄKSYKÄÄN ITSENNE.
Ja eikö teillä muka ole merkitystä?
Jos te joskus pysäytitte kaupungilla jonkun, edes muutamaksi sekunniksi... Se saattoi pelastaa sen vaikka jäämästä juuri edestä pyyhältävän auton alle.
Jos te joskus kehuitte jotakuta, se alkoi ehkä sen takia hitaasti hyväksyä ulkonäkönsä/luonteensa.
Ja miettikää vaikka teidän vanhempia; niiden elämä ois luultavasti aika erilaista ilman teitä. Tyhjempää.
Jos te ootte jonkun ainoa ystävä... Ilman teitä sillä ei ois ketään.
Pienet teot voi pelastaa elämän.
Loppuun vielä lisää tumblr-kamaa, mutta vähän eri sarjasta. Nämä on tarkoitettu teille ihan kaikille. :')
![]() |
| ♥ |
...


















